Jäin pohtimaan otsikon asiaa, kun se nousi uutisissa jälleen aiheeksi. Kyse oli kaakaoviljelmistä.

Tiedän, että on monia maita, joissa lapsityövoimaa käytetään häikäilemättömästi ja säälimättömästi hyväksi. Pienet elävät käsittämättömän kurjissa oloissa. Noissa maissa aikuistenkaan elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Tai on, mutta niissä ruusuissa on vain haavoittavia piikkejä, eikä kukkia ollenkaan.

Jäin kuitenkin miettimään, onko kaikki lapsityövoiman käyttö ehdottoman väärin. Itse muistan osallistuneeni kotini töihin heti, kun minusta oli edes vähän apua. Se oli mukavaa. Pitkästynyt olisin, jos ei olisi ollut mitään tekemistä. Tietenkään en raatanut pitkiä päiviä nälässä ja kurjissa oloissa, mutta alun toisella kymmenellä jo olin pellolla ihan yhtä kauan kuin aikuisetkin. Se oli luonnollista ja se oli tarpeen. Maatamme rakennettiin siihen aikaan ja jokaisen työpanos tarvittiin.

Olen sitä mieltä, että sukupolvemme ongelmat eivät johdu siitä, että työskentelimme jo lapsina kykyjemme mukaan. Päinvastoin. Monilta ongelmilta vältyimme, kun oli mielekästä tekemistä.

Monissa köyhissä maissa vanhimpien lasten työskentely mahdollistaa perheen pysymisen yhdessä, asunnon ja ruoan. Jos vaihtoehto olisi kerjääminen ja asunnottomaksi joutuminen, olisiko se parempi vaihtoehto? Joskus perheissä on vain lapsia, kenties isovanhemman hoivissa tai aivan keskenään.

Tässäkin asiassa on monta puolta. Itse en lähtisi yksiselitteisesti tuomitsemaan kaikkea lapsityövoiman käyttöä. Etenkin, kun muistan, miten innoissaan oma poikani oli omasta ”ansiotyöstään”, mistä olen kertonut aiemmin.

Sitäpaitsi missä se lapsityövoiman ikäraja menee? ILO:n ikäraja on 15 vuotta. Monen yrittäjän lapsi auttelee vanhempiaan meilläkin jo nuorempana ja mielellään.