Molemmista minulla on kokemusta, mutta kaikki, mitä tässä käsittelen ei ole omakohtaisesti koettua, vain sivusta seurattua. Aloitan fyysisistä haavoista.

Ihoni on ohut. Haavoja ja mustelmia on tullut herkästi. Kerran sain sääreeni sitkeän haavan, joka ei alkanut parantua, vaikka yritin hoitaa parhaan taitoni mukaan. Mustanruskea isohko rupi pysyi sitkeästi. Terkkarissa todettiin säärihaava ja ruven alle oli kehittynyt märkää. Kesäaikana haavaa hoitaneet hoitajat vaihtuivat. Vasta neljäs hoitaja oli sama, joka ensimmäisenä oli ottanut minut vastaan. Haava oli kasvanut merkittävästi hoidon ansiosta. Olen yksi niistä harvoista, joka on allerginen yleisesti käytetylle haavanhoitoaineelle, hopeanitraatille. Paraneminen alkoi, kun ainetta vaihdettiin. Haava oli ehtinyt syöpyä niin syvälle, että tuntohermoja ei siellä enää ollut. Niinpä haavan hoito ei ollut kivuliasta pahimmassa vaiheessa.

Pienten fyysisten haavojen hoito on periaatteessa helppoa, jos sen osaa ja on huolellinen. Isommat on hyvä jättää ammattilaisten hoitoon. En nyt jatka niistä enempää.

Henkisiä haavoja on hyvin erilaisia. Osa niistä on mahdollista havaita, osa on niin hyvin piilossa, ettei ulkopuolinen aavista niiden olemassaoloa. Osa on vähäisiä, kertaluontoisia. Ne usein paranevat itsestään elämän jatkuessa toisenlaisena, kenties pienellä laastarilla. Osa tulee omista aiemmista kokemuksista ja ne voivat olla vaikeasti parannettavia. Osa voi periytyä lapsuuden perheestä tai aiheutua jonkun ulkopuolisen toiminnasta tai sanoista. Sitten on sisäsyntyisiä syitä, jotka syntyvät henkilön henkisen rakenteen vuoksi ilman näennäistä syytä. Syy kyllä on, mutta kukaan ei ehkä ymmärrä sitä. Lienee muitakin haavojen aiheuttajia, mutta nämä tulivat nyt mieleeni.

Piilossa olevat haavat

Moni henkilö on kokenut traumaattisia asioita varhaislapsuudessaan, jolloin ei ole syntynyt muistijälkiä. Insesti on eräs pahimpia näistä kokemuksista. On monia muitakin. Aikuisuudessa ne voivat nousta pintaan monenlaisina oireina tai selittämättömänä ahdistuksena ja ovat löydettävissä vain kokeneen terapeutin tai hypnoosin avulla. Paranemisen kannalta ansiokasta on, jos löytyy joku, joka voi vahvistaa tapahtuneen tai olosuhteet, missä se olisi voinut tapahtua. Muutoin voi jäädä epäilemään asiaa. Paraneminen on helpompaa, kun syy on löydetty.

Moni on itse painanut myöhemmän trauman niin syvälle mielensä tavoittamattomiin, ettei mitenkään voi myöhemmin muistaa sitä. Sodan kauhut ovat yksi esimerkki niistä. Niitäkin on mahdollista hoitaa, kun ne saadaan tuotua takaisin tietoisuuteen. Jokin muisto, vaikkapa matalalla lentävä lentokone voi äkkiä palauttaa muistikuvan.

Sitten on vielä piilotettuja haavoja, joiden ei haluta tulevan muille näkyviksi, mutta jotka kalvavat kantajaansa sisältä päin. Toisinaan ulkopuoliset tajuavat, ettei kaikki ole kunnossa, vaikka itse väittää kaiken olevan mitä erinomaisimmin ja että oma psyyke se vasta terve onkin. Voi noita, joilla ei mene yhtä hyvin.

Arpiset haavat

Fyysisten haavojen tapaan myös henkiset haavat yleensä arpeutuvat ajan mittaan. Sille kohtaa muodostuu normaalielämää haittaamaton kova pinta. Vamma vain vahvistaa, ei riko ihmistä pysyvästi, jos haava on hoidettu hyvin. Hoitamattoman tai huonosti hoidetun haavan arpikudos ei suojaa riittävästi ja kun seuraava isku osuu samaan paikkaan, se aukeaa ja vuotaa entistä kipeämpänä. Tämän toistuessa haava aukeaa yhä pienemmistä iskuista. Voi olla, että aiheuttajalla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, että osui ”arkaan paikkaan” ja siinä on syy, miksi toinen suuttui silmittömästi, katkaisi yhteydenpidon tai teki jotakin muuta aiheuttajalle käsittämätöntä. Tämä on valitettavan tavallista. Joskus tapahtuneesta keskustelu auttaa, joskus pahentaa tilannetta. Aina ei pysty auttamaan, ellei juurisyitä löydetä. Ne voivat olla hukassa myös haavoittuneelta. Vaatii läsnäoloa, empatiaa ja rakkautta käsitellä tällaista tilannetta.

Joskus arpisen haavan auki repiminen on välttämätöntä. Sitkeä masennus ja ahdistus ei välttämättä muutoin häviä. Auttajan on silloin tiedettävä mitä tekee ja miten tekee, ettei pahenna tilannetta.

Periytyvät ja sisäsyntyiset haavat

Aiemmat sukupolvet, sisarukset tai jopa ulkopuoliset voivat tartuttaa omat haavansa toiseen. Erityisen hyvin tämä onnistuu – toki ja toivottavasti tahattomasti – pienen lapsen kohdalla. Olen aiemmin kirjoittanut ukkosen pelosta. Se on yksi esimerkki pienoisesta haavasta. Jermujen sotamuistelut aiheuttivat minulla parinkymmenen vuoden painajaisunet. Aiheettomien pelkojemme, ennakkoluulojemme ja asenteidemme juurisyyt voivat hyvinkin olla meihin muista siirtyneitä. Hoidettava nekin on. Yhtä vakavia ovat seurauksiltaan. Ja mahdollisesti yhtä vaikeita selvittää.

Sisäsyntyiseksi sanoi lääkäri astmaani. Samalla tavoin ilman näkyvää syytä joku voi huonosti, vaikka itsekään ei tiedä syytä. Voi olla, että koskaan ei löydetä tilanteen aiheuttajaa. Silloin oireiden lievitys on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Aina ei saada selville juurisyytä. Aito läsnäolo ja aito sydämestä lähtevä empatia auttavat aina. Ainakin vähäksi aikaa kerrallaan.

Silkkiä ja lujaa puuvillaa

Me olemme hyvin erilaisia etenkin henkiseltä rakenteeltamme. Toiset ovat herkkiä ja toiset lujia. Kumpikin hyvää laatua. Se mitä olemme, on hyvää. Se miten muut meidät näkevät tai miten käytämme ominaislaatuamme ei aina ole, edes itsellemme.

Joku voi huomata olevansa herkempi kuin muut ja tekee tästä oman mantransa, johon uskoo itsekin. Se voi estää monta hyvää asiaa ja toisinaan johtaa siihen, että muut eivät jaksa kuunnella. Joku toinen voi pitää itseään ”kovana tyyppinä”, joka ei vähästä hätkähdä. Saattaa olla, että hänelle vain on kasvamassa henkinen säärihaava, joka tulee esiin myöhemmin. Jos on kova tarve korostaa omaa lujuuttaan, kätkee luultavasti jotakin heikkouttaan. Säärihaava puhkeaa, kun osuma tulee tähän heikkoon kohtaan. Toiset ovat todellisuudessakin kestävämpiä kuin toiset, eivätkä pienemmät asiat järkytä heitä.

Moni haluaa auttaa huonosti voivaa lähimmäistään. Välillä silloinkin, kun huono vointi on katsojan kuvitelmaa. Lujasta, kestävästä puuvillasta valmistettu ihminen kestää nämä auttamisyritykset ja kenties seuraa niitä huvittuneena. Tai ottaa ne vastaan kiitollisena. Kauniin hohtavasta silkistä valmistettu ihminen voi samasta mennä rikki. Jos otat kankaan paikataksesi pikku reiän ompelukoneella reiän yli ompelemalla, se onnistuu puuvillakankaalle. Silkin reikä vain suurenee moisesta käsittelystä. Etenkin, jos käytät puuvilla- tai tekokuitulankaa. Eli toimit samoin metodein kaikkien kanssa ottamatta erilaisuutta huomioon.

Et voi sanoa jokaiselle, että ensi vuonna kaikki on paremmin. Ei välttämättä ole. Ehkä ei kannata viedä häntä syömään ravintolaan ja samalla kertoa näkemyksesi tilanteesta. Luultavasti olonsa ei muutoin parane, ehkä jopa pahenee, mutta hyvä ruoka kyllä yleensä tekee hetkeksi hyvän olon. Näkemyksensä voi jättää omaan tietoonsa, ellei sitä pyydetä. Kaikki eivät halua parantua. Senkin on voitava olla oma valinta.

Toiset meistä ovat taitavampia tunnistamaan haavat ja löytämään niille parantamistavat kuin toiset. Olisi hyvä tunnistaa itsensä ja oma tyylinsä. Aidosti läsnäolemalla usein löytää oikeat keinot. Joskus on parempi unohtaa hoitoviettinsä kuin pahentaa toisen huonoa oloa.

Kaikissa meissä on haavoja, vaikka ne eivät olisi näkyvissäkään. Ei kuvitella, että toisin olisi.