Suomesta löytyy sääntöjä enemmän kuin monesta muusta maasta. Eri ihmisillä säännöt voivat olla erilaisia. Suomessakin. Vain osa niistä aiheutuu kulttuuritaustojen eroista.

Meidän lainsäädäntöömme lisätään uusia sääntöjä niin, ettei mitenkään niistä kaikista ole selvillä. Tärkeimmistä toki tiedotusvälineet informoivat. Moniko ajokortin haltija tuntee nykyiset säännöt!

Lainsäätäjän kirjoittamia ohjeita elämässämme on lukumääräisesti paljon vähemmän kuin muita. On kirjoitettu kirjoja siitä, miten pitää käyttäytyä eri tilanteissa. Tietyssä asemassa, tietyissä paikoisa ja tietyissä tehtävissä niiden hallitseminen on hyvin tärkeää. Suorastaan elinehto. Tavalliseen elämään riittää terve järki ja toisen huomioiminen. Siinä on hyvää käytöstä riittämiin.

Kasvatuksemme tulosta ovat monet säännöt, joita noudatamme kyselemättä, onko niissä mitään järkeä. Anoppilassa ehdoton sääntö oli, että poikaani ei saanut syöttää missään tapauksessa muutoin kuin neljän tunnin välein. Keuhkot vahvistuvat, kun huutaa. Hermot meni heilläkin, kun tyttäreni vaati maitoaan kahden tunnin välein. Hänen ei tarvinnut huutaa niin paljon. Lasten kasvatuksessa sääntöjä on erityisen paljon. Keskenään ristiriitaisia ja ajan myötä vaihtuvia.

Siivoamisvinkkejä netti tarjoaa jatkuvasti. Algoritmit siitä pitävät huolen. Pitikö katsoa jotakin siivouskuningattaren ohjetta! Ei ole pakko muuttaa siivoustapojaan, jos omat tuntuvat toimivilta. Ei ole pakko ostaa juuri sitä tuotetta, jonka sanotaan muuttavan kaiken paremmaksi. Eihän.

Ruoanlaittokykyni ilmoitukset, lehdet ja monet muut asettavat kyseenalaisiksi, kun kymmenet vuodet olen tehnyt kaiken väärin. Muka. Lisää vastaavaa keskenään ristiriitaista sääntöviidakkoa löytyy jokaiselta elämänalueelta. Lakanatkin pitäisi vaihtaa tietyin aikavälein. Riippumatta siitä nukkuuko vuoteessa tuore pariskunta vai pyjamassa ja villasukissa kääntyilemättä nukkuva ikäihminen.

Tarpeen mukaan, on mielestäni hyvä sääntö moneen asiaan. Terveellä järjellä, orjuuttamatta.

Pahimpia ovat ne säännöt, jotka olemme itse kehittäneet omaan elämäämme. Olemme kenties nähneet tai kuulleet jonkin hyvänä pitämämme asian ja juurruttaneet sen osaksi elämäämme kritiikittä. Useimmat niistä ovat elämää rajoittavia. En voi mennä lähikauppaan meikittä. En voi käyttää eilistä puseroa tänään. En voi mennä tärkeisiin juhliin kahdesti samassa asussa. Onneksi osa nykyihmisistä jo voi. En voi kutsua vieraita, kun en ole siivonnut. En voi mennä tapaamiseen, kun en osaa keskustella. En voi kutsua syömään, kun ruokani ei ole kummoistakaan. En voi kertoa elämäni vaikeuksista, kun luulen tulevani tuomituksi. Luettelo on loputon. Ja jokaiseen asiaan voisi jatkaa kysymyksellä: Miksi et? Harvoin muut ihmiset ovat niin tuomitsevia kuin luulemme. Jos joku on, niin häpeä on hänen, suvaitsemattoman.

Voisimmeko me suomalaisetkin antaa itsemme ja toistemme elää niin kuin omasta mielestämme hyvältä tuntuu. Ja ennen kaikkea uskaltaisimmeko tutkia omia sisäisiä ja sisäistämiämme kieltoja ja hylätä turhat. Elämä helpottuu, kun niin toimii.

Yhteiselon tärkeiden sääntöjen rikkominen on eri asia. Yhteinen hyvä on yksilönkin hyvä. Noudatetaan tärkeitä sääntöjä ja unohdetaan turhat.