Keitätkö kahvia tottuneesti sen kummempia ajattelematta? Sama määrä vettä ja kahvijauhoja joka kerta. Kapselikeittimellä ei tietenkään moista vaivannäköä tarvita. Mutta kierrätys onkin sitten toinen juttu. Kahvinkeitostakin voi saada aikaan trauman. Niin kävi minulle.
Lapsuudenkodissani juotiin kahvia yleensä kerran päivässä. Opin keittämään kahvia jo melko pienenä. Joka talossa juotiin saman makuista kahvia. Kyläkaupassa ei kovin montaa merkkiä ollut saatavana. Ei ollut isommissakaan kaupoissa. E-ryhmällä oli omansa ja S-ryhmällä omansa. Eikä kahvia tuhlattu. Kallista oli.
Traumani alkoi vasta avioiduttuani. Anoppi ja appiukko kotiutuivat töistä ja minua oli pyydetty keittämään kahvit siihen mennessä. Näin tein kotoa saadun opin mukaan. Tuore aviomieskin oli juonut kahviani valittamatta. Kaikki siis hyvin. Toistaiseksi.
Anoppi ja appiukko kotiutuivat ja kaadoin kahvit meille kaikille. Ikimuistoinen hetki koitti. Anoppi maistoi kahvia ja keräsi sen jälkeen pöydältä kupit, kaatoi niiden sisällön ja kannuun jääneen kahvin viemäriin ja ilmoitti, että heille pitää keittää sellaista kahvia, missä lusikka seisoo. Sen jälkeen en ole osannut kahvia keittää. Hiki nousee otsalle, kun pitää keittää kahvia vieraille. Vieläkin näen mielessäni anopin kaatamassa huolella keittämääni kahvia viemäriin. Aika helposti trauma syntyy, jos on syntyäkseen.
Nykyisin yritän keittää vieraille kahvia suositusten mukaan. Itselleni keitän sitä, mikä minulle parhaiten maistuu. Vähän laimeamman, pehmeämmän makuista.
Olenkohan monesti aiheuttanut trauman jollekulle toiselle arvostelemalla hänen tekemäänsä liian kärkevästi tai jyrkästi? Toivon, ettei niin ole, mutta koskaan ei voi tietää. Missään tapauksessa en haluaisi aiheuttaa kenellekään tällaista vuosikymmenien seuralaista.
Kerran olin viettämässä viikonloppua tutussa naisporukassa. Juttelin sen kertaisen kahvinkeittäjän kanssa ja seurasin hänen toimintaansa. Hän lisäsi vielä yhden runsaan lusikallisen kahvia sen jälkeen, kun oli laskenut mielestään riittävän määrän lusikallisia. Sanoi laittavansa aina yhden lisää varmuuden vuoksi. Minä tarvitsin maitoa tavallista enemmän siihen kahviin. Ehkä hän kärsi laillani kahvinkeittotraumasta.
