Tätä kirjoittaessani säätiedotus lupaa kylmenevää säätä. Välillä lumi jo käväisi maassa, mutta nyt sitä ei enää ole. Kävin tekemässä pihan – toivoakseni – viimeiset syystyöt. Talventörröttäjät jätin paikoilleen. Ehkä haittaavat jonkun silmää.

Täällä on paljon lintuja myös talviaikaan. Olen ajatellut, että pihani kukkineissa kasveissa on vielä siemeniä niiden ravinnoksi. Siksi en niitä ole katkonut. Osa on sellaisia, että saavat mieluusti pudottaa siemenensä juurilleen, jotta sieltä tulee keväällä lisää niiden ”lapsosia”.  Maan alla eläjät niistä hyötyvät myös. Yritän elää sovussa luonnon kanssa.

Ihaillen katson muiden haravoituja nurmikoita. Kauniita ovat. Omallani on lehtiä. Enää ei ole monia isoja puita, joten lehtimäärä on vähäisempi. Olen jo useana vuonna lannoittanut nurmikkoani edellisen vuoden lehdillä, joita murskaan ruohonleikkurilla. Keväällä katoavat hyvin nopeasti kasvavan ruohon joukkoon. Ja ruoho kasvaa hyvin ilman lannoitteitakin. Sitä paitsi kauneus on katsojan silmässä, kuten sanotaan.

Talventörröttäjät ovat mielestäni kauniita talvella lumen peittäessä niiden alaosat. Keväällä sitten kerään ne talteen kompostiin. Olen huomannut, että on kaltaisiani, joiden pihat syksyllä ovat huolimattomasti hoidettuja. Monen ohikulkijan mielestä. Ehkä ovat sen vuoksi tyytyväisempiä omaansa. Silloinhan kaikki on hyvin. Kummallakin hyvä mieli. Eri syistä.