Onko se häpeä, että kävelee kadulla aamutossut jalassa vai eikö ole? Mielipiteitä riittää puolesta ja vastaan. Kerron omia kokemuksiani.
Espanjassa asuessamme löysimme alakerran kenkäkaupasta erittäin hyviä aamutossuja. Niissä oli paksu kumi(tms.)pohja. Niillä oli hyvä kävellä, kun ei tarvinnut pelätä liukastumista. Ne pysyivät hyvin jalassa ja olivat mukavat käyttää. Ostimme sellaiset meille molemmille. Ja olimme tyytyväisiä.
Kerran palatessamme kävelyltä kumppanini etsi tossujaan. Löytyiväthän ne. Jalasta. Hän oli tehnyt koko muutaman kilometrin lenkin aamutossut jalassa. Kukaan ei ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Emme mekään. Nauratti – ei hävettänyt. Sama toistui muutaman kerran. Tossut olivat niin tukevat jalassa, että tuntuivat kengiltä. Kun huomio oli ihan muissa asioissa, oli helppo unohtaa vaihtaa jalkineita ulos mennessä. Sattui se minullekin. Ja oli sattunut muutamille muillekin, kun huomasimme asiaan kiinnittää huomiota. Kiva niin.
Vuosi sitten tekemältäni Espanjan matkaltani toin matkamuistona itselleni tuollaiset hyvät aamutossut. Olen niihin hyvin tyytyväinen edelleen ja ne ovat käytössä päivittäin. Minusta ne ovat kauniitkin. Olin saanut kutsun erääseen neuvonpitoon muuanna talvi-iltana. Ajoin auton viereiseen parkkitaloon ja kävelin muutaman metrin kokoontumispaikkaan. Onnistuin saamaan istumapaikan keinutuolista, missä kiikuin hyvin tyytyväisenä. Jossain vaiheessa iltaa silmäni osuivat jalkoihini ja totesin, että aamutossunihan ne siellä näkyvät olevan.
Olen jo aiemmin todennut, että omia mokia on turha ryhtyä toisille varta vasten osoittelemaan. Kenties toiset eivät ole huomanneet tai eivät välitä tai ovat muutoin vain hienotunteisia. Siksi jatkoin tilaisuuden loppuun asti, keinuen keinutuolissani jalat hyvin esillä. Käytin jokusen puheenvuoronkin. Luulen, että harva huomasi ja jos huomasi – mitä väliä. Joku saattoi luulla tarkoituksella mukaan ottamikseni sisäkengiksi.
Joskus aiemmin minut olisi vallannut häpeä. Nyt ei. Nauratti. Tosi mukavat aamutossut olen ostanut. Ja sitä paitsi luin syksyllä, että pyjamahousuissa kadulla kulkeminen on nyt nuorisomuotia. Espanjassa se oli muotia jo vuosia sitten. Yleensä silloin kyseessä oli vähän ikääntyneempi herra. Emme tunteneet myötähäpeää vaan meistä se oli vain hauskaa ja kiva, että pappa uskalsi. Hän ei ollut ainoa. Sitä tapahtui kuulemma ihan tarkoituksella. Mitä sitä vaatetta vaihtamaan jos vain pistäytyy lähikaupassa.
Nautitaan sattumuksistamme. Ei niitä kannata hävetä. Eihän.
