Muutos alkaa itsestä. Tämän tosiasian olen tiennyt jo kauan ja kokenut, miten oman ajatusmaailman muuttuminen johtaa muutokseen myös elämässä. Tärkeä paikka harjoitella muutosta on ollut kanssani eri mieltä olevien henkilöiden kanssa keskusteleminen. Aito kuunteleminen palkitsee. Kysymys on avainsana tietoon. Iso asia on ollut oppia kysymään väittämisen sijaan.
Jokainen haluaa tulla kuulluksi. Aidosti kuuntelemalla saan oikeaa tietoa. Monesti valitsemme sanamme huonosti. Toinen voi ymmärtää sanani eri tavoin kuin tarkoitin. Kysymällä pääsen paremmin perille sanojan tarkoituksesta ja siitä, mitä asian takana on. Hyvä kysymys on avoin ottamatta mitenkään kantaa sanottuun. Mutta-lauseet ovat erityisen vaarallisia. ”Hyvä asia, mutta minusta olet väärässä, eikö olisi parempi että … ”. Siinä hyvä esimerkki huonosta kysymyksestä, vaikka kaksi ensimmäistä sanaa ovatkin oikein. Entä, jos sanonkin ”Hyvä asia. Oletko ajatellut, miten saavutamme sen?” Kuulostaako paremmalta ilmapiirin ja aloitteen tekijän kannalta?
Olen jo vuosia pohtinut opposition tehtävää. Minusta rakentava oppositio hyödyttäisi eniten niin ihmissuhteissa kuin valtioiden sisällä ja välilläkin. Minusta opposition – erilaisen näkökannan omaavan tahon – tehtävä onkin tuoda lisäarvoa esitettyihin ideoihin, ei vastustaa kaikkea.
Kehitys Suomessakin – erityisesti someaikana – on kulkenut kohti mallia, missä revitään, syytellään, mustamaalataan, esitetään valheellisia väittämiä ja vastustajasta puhutaan vain negatiivisin ilmauksin. Käynnissä oleva USA:n presidentinvaalikampanja on surullinen esimerkki tästä. Haluammeko tätä meille?
Ihmisten välillä on usein erimielisyyksiä. Ne eivät ratkea juupas-eipäs -väittelyllä, missä toinen lopulta kyllästyy ja välit ja äänenpainot kiristyvät entisestään. Olisiko mahdollista käydä rakentavaa keskustelua, missä esitetty ehdotus tutkitaan puolueettomasti ja mahdollisesti löydetään siihen uusia sitä parantavia elementtejä? Sen sijaan, että tylysti ilmoitetaan sen olevan huono, mutta ei tarjota sille parempaa vaihtoehtoa.
Käytännön elämästä minulla on hyvä esimerkki päinvastaisesta. Menin työmatkalle työtoverini kanssa. Olimme sopineet ehdotuksestamme asiakkaalle ja laatineet yksityiskohtaisen suunnitelman. Aloituskahvia juodessamme ilmeni, että myös asiakkaalla oli oma erilainen suunnitelmansa. Aloimme käydä sitä läpi kertomatta, että meillä oli oma erilainen, sillä he olivat niin innostuneita omastaan, että halusimme kuunnella, mitä sanottavaa heillä oli. Paluumatkalla mietimme yllättyneinä tapahtunutta.
Tilaisuus onnistui yli odotusten ilmeisesti sen vuoksi, että emme heti tyrmänneet heidän ehdotustaan omallamme vaan perehdyimme heidän ehdotukseensa huolella ja aidosti siitä keskustellen. Kunnioitimme heitä ja tekemäänsä työtä ja ajatteluaan. Eikä heidän työnsä ollut turhaa, sillä olivat huolella paneutuneet asiaan, mistä oli paljon hyötyä jatkossa. Yhteinen päivämme päättyi siihen, että asiakas huomasi unohtaneensa ottaa huomioon eräitä asioita, joiden vuoksi teimme yhdessä uuden suunnitelman, joka sitten päätyi samaan kuin meidän ehdotuksemme oli ollut. Meidän piti vain vaihtaa heidän suunnitelmansa päivämääriä. Asiakkaamme oli hyvin tyytyväinen. Me myös.
Kunpa jokainen voisimme kokea tulevamme arvostetuksi ja kunnioitetuksi, vaikka oma ehdotuksemme tai tekomme olisi muiden mielestä huono. Kunpa kuunneltaisiin syitä, miksi päädyin juuri siihen. Siitä keskusteleminen voisi auttaa löytämään hyvän ratkaisun, missä olisi mukana kummankin osapuolen parhaat ideat. Onko loppujen lopuksi väliä sillä, kuka keksi idean, jos se yhteisin ponnistuksin saadaan vielä paremmaksi. Positiivinen ilmapiiri voimaannuttaa jokaista. Niin kotona kuin maailmalla.
