Herra K ja minä olimme käyneet Espanjassa Albatros-matkatoimiston järjestämällä pitkällä matkalla keskellä talvea yli 10 vuotta sitten. Suomen reippaiden pakkasten jälkeen ihastelimme lämmintä säätä ja kävelimme sateessa 13 asteen lämmössä tyytyväisinä matkan alussa. Ihmettelimme paikallisten toppatakkeja, kun itse liikuimme lyhythihaisissa.
Tuosta matkasta syntyi päätös viettää talvikausia Espanjassa, kun se selvästi teki hyvää kummankin terveydelle. Torremolinoksesta löytyi suomalainen toimisto, jonka kautta vuokrasimme asunnon seuraavaksi talvikaudeksi. Päätimme myös opiskella jonkin verran kieltä, jotta tietäisimme edes ruokakaupassa jonkin verran sanastoa. Ostimme oppikirjan ja sen mukana tulevan cd-levyn ja opiskelimme sen annin ennen lähtöä. Siitä oli paljon hyötyä.
Tammikuussa löysimme suomalaisyhteisön järjestämän kielikurssin, missä opettajana oli espanjalainen Inés. Aloitettiin ihan alkeista: minun nimeni on … Hyvä oli, että sai rauhassa opetella alkeetkin. Kieliopinnoissa pätee sama kuin talonrakennuksessa. Perusta kannattaa tehdä kunnolla.
Jokaisena neljänä talvena sen jälkeen osallistuin näille kursseille. Lukukausi alkoi yleensä lokakuun puolivälin jälkeen ja päättyi joulukuun puolivälissä ja keväällä samoin opiskelu kesti noin kaksi kuukautta. Siinäkin ajassa oppi. Tunteja oli kaksi viikossa.
Kumppanini kuoleman jälkeen opiskelu katkesi, kunnes neljä vuotta sitten lapsenlapseni vihjaisi minulle Duolingosta, joka on kielten opetusohjelma netissä. Sitä olen jatkanut tauotta. Lisäopetusta on tarjonnut parisen vuotta sitten netin kautta Inéksen johdolla alkanut opiskelu yhdessä Ritan kanssa. Hän opiskeli samassa ryhmässä Espanjassa ollessamme ja on nyt jäänyt Suomeen kuten minäkin. Välillä ihmettelemme, miksi yhä opiskelemme espanjan kieltä. Luultavasti siksi, että se on hauskaa.
Tein vuosi sitten marraskuussa ja nyt toukokuussa omin päin Espanjan kiertomatkan seuduille, missä en ollut aiemmin käynyt. Huomasin, että opiskelu on kannattanut. Minut ymmärrettiin hyvin. Itse en välttämättä ymmärtänyt kaikkea mitä sanottiin, mutta riittävästi kuitenkin.
Olen nyt todistanut ainakin itselleni, että uuden kielen oppiminen eläkeiässä ei ole mitenkään mahdotonta. Jatkan opiskelua edelleen siksi, että pidän siitä.
Siinä on meille ihan riittävästi syytä jatkaa opiskelua! Se on enimmäkseen hauskaa, välillä väsyttävää, mutta niin sitä vain kompuroidaan eteenpäin. Vaikka välillä tuntuukin, että unohdan enemmän kuin opin niin mitä sitten?!