Luca Pitti aloitti palatsinsa rakennuttamisen vuonna 1458. Hän halusi näyttää, että hänen sukunsa oli mahtavampi kuin Medicit. Ylpeys kävi lankeemuksen edellä. 90 vuotta myöhemmin Pittin suku oli köyhtynyt ja palatsi myytiin Mediceille, jotka asuivat siellä myöhemmin. He laajensivat palatsin kooltaan kaksinkertaiseksi ja rakennuttivat sen taakse 111 hehtaarin suuruisen upean Bobolin puutarhan.
Pitti-palatsin käyntini osui sadepäivään. Bobolin puutarhan ihailu jäi valitettavasti vain ikkunoista katseluksi. Bobolin puutarhat suunniteltiin Eleonora di Toledolle, Cosimo I de' Medicin ensimmäiselle vaimolle. Hän sairasti tuberkuloosia, mutta kuoli 40-vuotiaana Pisassa malariaan vuonna 1562 eikä nähnyt puutarhaa koskaan valmiina.
Pitti-palatsi on hengästyttävän täynnä taidetta. Museon 140 huoneen seinillä riippuu tauluja vieri vieressä. Katot, huonekalut ja muu sisustus on upeaa nähtävää. Viimeisissä huoneissa oli laaja ja mielenkiintoinen näyttely naisten vaatteiden kehityksestä renessanssin ajoista nykypäivään.
Tauluista muutama tulkoon tässä mainituksi. Huomioni kiinnitti Rafaelin 1510-luvun alussa maalaama La Donna Velata eli Nainen, jolla on huntu. Sen sanotaan esittävän hänen rakastajatartaan Margherita Lutia. Mallin kasvojen ohella huomioni kiinnitti erityisesti se, miten taidokkaasti asun kangas oli maalattu. Turhaan Rafael ei ole mainettaan saavuttanut.
Hämmentynein tuntein katsoin Agnolo Bronzinon kaksipuolista taulua Medicien 1550-luvun hovinarrista, kääpiö Nano Morgantesta. Taulussa kuvataan hänet alastomana edestäpäin. Pieni lintu on maalattu kriittisimmän kohdan eteen. Taulukankaan toisella puolella on maalaus hänestä takaapäin. Hänestä on tehty myös patsas Bobolin puutarhaan. Siinä hän ratsastaa kilpikonnalla. Sanotaan, että Cosimo I:n hovissa oli viisi kääpiötä. Kerrotaan myös, että hovin huvia oli katsella Morganten taistelua apinaa vastaan. Oli totta tai ei, kummalliselta ja julmaltakin vaikuttaa nykynäkökulmasta.
Cosimo I:n puoliso Eleonora Di Toledo, jonka suku siis oli kotoisin Toledosta, matkani alkupisteestä, oli hyvin esillä museossa. Muotokuviensa lisäksi näin muutamia hänen vaatekappaleitaan. Myös Cosimo I:n nahkatakki ja muutamia asusteita sieltä löytyi. Uskomatonta, että vaate on voinut säilyä 500 vuotta. Nykytemut eivät sitä tee. Aluksi en ollut ollenkaan kiinnostunut Eleonorasta, mutta myöhemmin olen tutkinut hänen vaiheitaan ja sukuaan hyvin innokkaasti.
Muutamia palatsin pöytiä oli koottu myös näyttelyksi. Ne olivat kumossa alustallaan. Muutoin niiden pintojen uskomaton kauneus olisi voinut jäädä huomaamatta. Palazzo Pittissä voisi viipyä viikon, eikä vielä ehtisi huomata kaikkea esillä olevaa - tutkimisesta puhumattakaan. Seinien vieressä olevia patsaita minulta jäi paljon katsomatta ja monia tauluja en edes vilkaissut. Turisteja oli paljon, joten joidenkin taulujen lähelle en edes päässyt.
Palatsin sisäpihan käytävässä oli kahvila. Pitihän minun sielläkin juoda Caffé con latte ja syödä hillolla täytetty Cornetto (voisarvi) kylmästä säästä huolimatta. Sielläkin oli pöytiin tarjoilu ja hinnat sen mukaiset. Onneksi sain tuulensuojaisen nurkkapöydän. Kahvilan jälkeen ihastelin vielä seinämän sisään rakennettua isohkoa matalaa allasta, jonka keskellä oli suihkulähde ja kaksi kipsivalosta, jotka esittivät pikkulapsia uimassa. Todennäköisesti Medicien lapset ovat polskineet tuossa altaassa.
Olipa hurjan mielenkiintoinen päivä. Kaikki tuo kauneus oli mykistyttävää. Onneksi Anna Maria Luisa di Medici aikanaan määräsi, ettei näitä aarteita saa koskaan kuljettaa pois Firenzestä. Näin yhteen paikkaan koottuina ne muodostavat valtaisan elämyksen näkijälleen.
Näkymä museon ikkunasta Bobolin puutarhan alkuun
Erään huoneen katto ja huoneen yläosa, vastaavia on paljon, toinen kuva on esimerkki upeista kristallikruunuista
Kaappi Vihreässä huoneessa esimerkkinä huonekaluista
Erään huoneen seinää patsaineen
Hunnutettu nainen La Donna Velata ja Eleonora di Toledon muotokuva, yksi monista
Näkymä Nano Morgante -kääpiön taulun huoneeseen. Turisteja oli runsaasti. Täälläkin seinät olivat täynnä tauluja.
Sisäpihan sivussa lasten polskutteluallas
Sisäpihan kahvilassa. Pöytiä oli vähän. Takana museoon tulevia turisteja
