Olin nähnyt piispa Jari Jolkkosen erinomaisen ohjelman Fransiskus Assisilaisesta ja ajattelin siksi, ettei Assisissa ehkä olisi minulle enää paljon uutta. Toisin kuitenkin kävi. Fransiskus tuli vastaan kirjoissa, tv-ohjelmissa ja monin muin tavoin. Päätin ulottaa matkani myös sinne.

Juna lähti niin varhain, että söin aamiaisen asemalla. On hämmästyttävää, kuinka monella tavalla aamiaisen voi tilata, maksaa ja noutaa. Yllätyn aina, kun vastaan tulee taas uusi käytäntö. Tälläkin kertaa selvisin siitä ja sain aamiaisen mukaani.

Regional-juna täyttyi heti lähdössä. Luulin äänekkään ja vauhdikkaan nuorisojoukon olevan luokkaretkellä, mutta he jäivät pois jo seuraavalla asemalla. He olivat matkalla kouluun. Näky toi elävästi mieleen omat puolen tunnin koulumatkani junalla.

Matkan alussa ihailin Toscanan kumpuilevaa ja kaunista maisemaa. Umbriassa näkymä muuttui tasaisemmaksi: näkyi laajoja viljelyksiä, hedelmätarhoja ja suuri Trasimeno-järvi, joka erottuu myös kartalla. Assisia lähestyttäessä kukkulat ilmestyivät jälleen näkyviin.

Matka kesti 2,5 tuntia. Asemalle saavuttuani huomasin, että kaupunki sijaitsi kauempana kukkulalla, joten oli otettava taksi. Kuljettaja kysyi tietysti määränpäätä, mutta en ollut valmistautunut vastaamaan. Päättelin, että kaupungissa täytyi olla Fransiskus Assisilaiselle omistettu kirkko, joten pyysin kyytiä sinne. Arvaus osui oikeaan. Taksi tiesi hyvin, että turistit maksavat mielellään välttyäkseen 2–3 kilometrin osin jyrkältä ylämäeltä. Hinta oli noin nelinkertainen Firenzen vastaavaan verrattuna, mutta  silti sen arvoinen.

Kirkko on omistettu Fransiskus Assisilaiselle, ja hänen arkkunsa on siellä. Olin tyytyväinen matkani ajankohtaan, sillä en olisi halunnut nähdä hänen luitaan avoimessa arkussa. Hänen kuolemastaan on kulunut 800 vuotta, ja juhlavuoden vuoksi avoin arkku oli ollut yleisön nähtävänä vielä noin viikkoa aiemmin. Nyt se oli palautettu suljettuna paikalleen kirkon alttarin läheisyyteen.

Fransiskuksen sanoma on puhutellut minua lähes aina. Hän korosti köyhyyttä, eli riippumattomuutta rahasta, sekä iloa. Myös Avilan Teresa, josta olen kirjoittanut paljon, omaksui hänen opetuksensa. Kirkossa nämä ihanteet näkyivät monin tavoin: sinne ei peritty pääsymaksua, siellä ei ollut prameita kultauksia, ja seinät oli peitetty maalauksilla. Kirkko oli avara ja kaunis. Messu oli käynnissä, joten jäin katsomaan sitä vain perältä enkä mennyt keskilaivaan.

Kirkossa oli esillä Fransiskuksen yksinkertainen, vaalea arkku sekä hänen käyttämänsä kaapu ja kengät, muutamia muita esineitä sekä hänen kirjoittamansa teksti ja alkuperäinen luostarisääntö. Kaapu oli paikattu moneen kertaan, kuten hän itse opetti.

Poikkesin kahvilaan ja lähdin sitten kävelemään ylämäkeen jyrkkää katua pitkin. Katu oli lähes autio, sillä sää oli hurja: lämpötila oli 10 astetta, mutta sen sanottiin tuntuvan kuudelta, ja tuuli puhalsi 41 m/s. Pystyssä pysyminenkin oli välillä haastavaa. Onneksi olin varautunut pukeutumalla sään mukaisesti. Ohitin kuivalta puolelta torin suihkulähteen, jonka vesi lensi tuulessa vaakasuoraan. Lopulta saavuin pienelle tasanteelle, josta avautui hyvä näkymä ympäröivälle maaseudulle. Vaikka kevyt sade haittasi näkyvyyttä, kauemmat kukkulat erottuivat silti.

Rauhassa sain kävellä lähes tai aivan tyhjiä katuja sään mukaisessa asussani. 

Jatkoin vielä ylöspäin ja saavuin tasanteelle, mistä lähti vaelluspolkuja luonnonsuojelualueelle. Pieni laakso oliivipuineen aukeni edessä ja sen takana kukkula, jossa on kuuluisa erakkoluostari. Istuskelin tovin tuulen suojaisella kiviaidalla. Sade oli tauonnut. Oli rauhallista, muita ei näkynyt missään. Vain tuuli ujelsi. Kauempana näkyi linna Rocca Maggiore, jonka omistaja oli avustanut fransiskaaneja. Minne vain katsoikin Fransiskuksen muisto tuli vastaan.  

Assisin liike-elämälle Fransiskuksen muisto on tärkeä. Sekä pyhiinvaeltajille että maallisemmille kulkijoille on tarjontaa.  Tässä pari esimerkkiä. Toinen on päättänyt vedota molempiin ryhmiin.

Palasin alamäkeen ja poikkesin kahvilaan. Omistaja oli selin. Hänen t-paitansa selässä luki - italiaksi tietenkin: Keskusta 50 m ja sen alla iso nuoli vasemmalle. Kun en poistunut, hän kääntyi ja sain tilattua kahvin sekä hillolla täytetyn croisantin. Kahvilaan tuli toinenkin asiakas. Poliisi, jolla riippui melkoisen kokoinen ase kotelossa näkyvillä. Lähellä olisi ollut myös Pyhän Klaaran kirkko, mutta minua houkutteli enemmän bussi, joka oli lähdössä asemalle. Pyhä Klaara perusti ensimmäisen fransiskuksen oppeja noudattavan naisluostarin.

Sain vaihdettua junalippuni aikaisempaan. Jälleen mielenkiintoinen kokemus. Ihminen on tosi kekseliäs, kun se keksii lukemattomia tapoja, miten lippu vaihdetaan toiseen. Juna tuli ja saavuin iltapäivän lopulla Firenzeen. Salaatti Pescadore hotellin läheisessä brasseriassa ja hotelliin lepäämään.

Jätin Assisista kertomisen viimeiseksi, koska se oli matkani etäisin kohde. Palazzo Pittin käynti tapahtui kuitenkin tämän jälkeen matkani viimeisenä päivänä.

Kiirastorstaina lensin Suomeen Finnairin ensimmäisellä lennolla Firenzestä Helsinkiin. Kone oli puolillaan matkustajia ja heistä valtaosa oli japanilaisia.

Matkani oli valtavan mielenkiintoinen. kaikin puolin onnistunut ja vaikutelmia täynnä. Seuraavan viikon ajan näin unia Italiasta ja päivisin luin ostamiani kirjoja matkakohteistani ja Mediceistä. Unet ovat loppuneet, mutta kirjojen lukeminen jatkui pitempään.

Oliko tämä viimeinen matkani? En tiedä. Edellisen matkani jälkeen arvelin, etten enää lähtisi uudestaan matkaan. Näin ei käynyt. Saa nähdä miten käy nyt. Aivan ihania ovat olleet kaikki nämä neljä itse suunniteltua, tilattua ja yksin matkustettua matkaani.