Tämän kysymyksen kuulin esitettävän tänään ja vastaukseksi annettiin tiukka ’ei tietenkään’. Näinhän sitä tulee helposti ajateltua, sillä asia menee tunteisiin.

Tuo on hyvin usein toistettu ja vastattu lause vähän eri sanamuodoin. Kuitenkin jäin miettimään asiaa tällä kertaa.

Meillä Suomessa on mielipiteen vapaus. Valtavan tärkeä ja hyvä asia. Jokainen saa siis esittää oman mielipiteensä. Myös toisen ulkonäöstä. Asia toimii myös toisin päin. Sanottuani jotakin ikävää toisen ulkonäöstä altistun välittömästi toisten arvostelulle itse. Haluanko sitä? Tuskinpa.

Miten usein kuuleekaan sanottavan esimerkiksi: Onpa hänellä iso peppu. Eikä nyt puhuta ihailevaan sävyyn. Eivätkö muiden silmät hakeudukin sanojan oman pepun ja muunkin vartalon suuntaan. Onko sanoja itse virheetön?

Miten alemmuudentuntoisia olemmekaan, kun pitää osoitella muissa henkilöissä (meidän mielestämme) vikoja sen sijaan, että kohentaisimme ilmapiiriä sanomalla jotakin myönteistä? Miksi haluamme levittää pahaa oloa hyvän sijaan? Voisimmeko muuttua myönteisemmiksi? Edes vähän. Se helpottaa omaakin elämää, kun alkaa nähdä auringonsäteen pilvien lomasta.

Tänään on Lucian päivä, valon juhla. Edes vähän valoa lisää mieliimme ja toistemme huomioimiseen, toivon. Valo lisääntyy, kun sille antaa mahdollisuuden.