Muistelen tässä viime vuoden jouluruuhkan pysäköintiä, joka sai adrenaliinin virtaamaan ainakin kahdessa autossa. Luultavimmin kymmenissä. Ja myös toista ”tervetuloa Tampereelle” -muistoa.

Ajoin jouluruuhkan aikaan sen kummempia ajattelematta sisään erään ostokeskuksen pysäköintihalliin. Tyytyväisenä ajattelin, että siellä on hyvin tilaa, kun niin moni poistuu. Ongelma ei ollutkaan paikan saamisessa vaan enemmän pois lähdössä.

Autoni oli toiseksi viimeisellä poikkikäytävällä. Kesti noin vartin ennen kuin pääsin ulosajokäytävälle. Se kulki hallin sivun mitan, kääntyi sitten päätyyn ja ulosajo tapahtui toiselta sivulta. Olin 45 minuutissa edennyt jonon mukana päätyseinän kohdalle. Autoni keulan kohdalle pysäköityyn autoon tuli väkeä ostostensa kanssa. Laittoivat peruutusvaihteen päälle ja alkoivat peruuttaa. Olisin voinut peruuttaa puoli metriä minäkin, mutta sen verran suututti tolkuton jonottaminen, että en peruuttanut. Autoni sai lievän osuman. Mutta paikkaani en luovuttanut. Seuraava näki mitä tapahtui ja varjeli autoaan. Jonotimme sitten vielä noin vartin ennen kuin pääsimme ulkoilmaan. Takana tulleen auton kuljettajan keskisormessa oli jotakin vikaa.

Jäin miettimään miten olisi pitänyt toimia. Meitä oli iso joukko autoja, jotka olimme jonottaneet vähintään sen kolme varttia ulospääsyä. Olisiko pitänyt heti antaa tilaa hänelle, joka ei vielä ollut jonottanut ollenkaan? Onkohan siihen mitään vastausta olemassa.

Eniten mietin pysäköintihallissa olevien muutaman pikkuliikkeen työntekijöiden terveyttä. Useimmat autot kävivät koko ajan. Melkoinen määrä pakokaasuja! Tänä jouluna en mene pysäköintihalleihin. Varmuuden vuoksi. Ulkopysäköintialue on maksullinen, mutta hinta on pieni verrattuna ajan menetykseen ja lommoiluun.

Kauan sitten muutin yli 10 vuodeksi Tampereelle. Jouluaaton aaton aamuna menin keskustaan hakemaan – en muista mitä. Joka tapauksessa pysäköin autoni alueelle, missä ennestään oli kymmeniä autoja. Yksi väli oli vapaana. Tein ostokseni pikaisesti ja palasin autolleni. Kaupunki oli sillä välin toivottanut minut tervetulleeksi uudeksi veronmaksajaksi antamalla pysäköintivirhemaksun. Saman tervehdyksen olivat saaneet muutkin. Oma moka tietenkin, kun en katsonut liikennemerkkejä. Harmitti. Eikä kaupunki enää tuntunut kovin ystävälliseltä. Annoin sille aikaa muuttumiseen. En saanut moista tervehdystä toiste.

Hyvää ja Rauhallista Joulua !