Teruel on pieni noin 35 000 asukkaan kaupunki Aragonian itsehallintoalueella, 180 kilometriä etelään Zaragozasta, 915 metrin korkeudella merenpinnasta. Se on samannimisen noin 140 000 asukkaan maakunnan pääkaupunki. Maakunnan alueelta on löydetty dinosaurusten fossiileja ja siellä on dinosauruksia esittelevä teemapuisto. Ihan niin kaukaisesta historiasta en ollut kiinnostunut.
Minulla oli junayhtiö Renfen matkalippu, kun saavuin Delicias-asemalle Zaragozassa. Junien lähtötaululta en kuitenkaan löytänyt junani tietoja. Kyselin asiasta ja minulle kerrottiin, että matka tapahtuu bussilla. Ilmeisesti rautatietä korjataan välillä Valencia-Zaragoza. Onneksi olin ajoissa, kuten tapani on, ja että linja-autoasema on juna-aseman alakerrassa. Sinne siis, ja bussikin löytyi.
Juna-aseman puolella on entisen Tiimarin tapainen kauppa Ale Hop. Sieltä ostin muistikirjan, jonka kannessa lukee espanjaksi: minä suunnittelen, universumi päättää. Se sopii minulle. Näinhän se on. Olin harmitellut, että niin monelle etapille sain vain junalipun, kun mieluummin matkustan bussilla. Bussista näkee niin paljon enemmän. No universumi järjesti asian.
Maisemalle tyypillistä olivat kuivat jokiuomat, joita ylitettiin monia. Isoja viljelytasankoja oli myös. Ja tuulimyllyjä. Matka kesti kolme tuntia. Pysähdyimme matkan varrella olevilla juna-asemilla. Eräässä kylässä kuvasin auton etuikkunan kautta paikallisen traktorin, jollaisia näkyi todella paljon tiloilla. Ne ovat juuri sopivan kokoisia kulkemaan hedelmäpuutarhoissa, viinitarhoissa ja vaikeakulkuisilla pelloilla.
Hotellini Gran Botanicos oli runsaan sadan metrin päässä juna-asemasta. Se oli nappiosuma, rakennettu kiinni kallioseinään. Pohjakerroksesta pääsi sisään, toisessa kerroksessa oli huoneeni, viidennestä kerroksesta pääsi suoraan vanhan kaupungin katutasolle ja seitsemännessä kerroksessa oli näköalatasanne pöytineen ja juoma-automaatteineen. Huone oli siisti standardihuone. Aamiainen muistutti suomalaista hotelliaamiaista. Puuroa ei toki ollut. Viimeisenä aamuna kokeeksi kävin nousemassa hotellin vieressä olevat 120 porrasta, joilla aseman puistosta pääsee vanhan kaupungin katutasolle. Olin kiitollinen hotellin hissistä.
Teruelin historiallinen keskusta on pieni. Olin perillä aikaisin iltapäivällä ja ehdin tutustua siihen hyvin jo iltapäivän ja illan aikana. Rakennukset olivat poikkeuksellisen kauniita, hyvin restauroituja. Hieman seikkailun makua toi välipala keskusaukion reunan kahviossa. Tilasin kahvin ja suosituksesta paikallisen herkun. Ei olisi pitänyt. Sain grillattuja hyvin suolaisia possunpaloja, joissa mukana oli nahkaa, silavaa ja vähän punaista lihaa. Sitkeästi (kirjaimellisesti) söin lähes puolet. Sitten en enää kyennyt. Kahvi oli hyvää. Ja seurana tulleet kovat paahdetut patongin palatkin menettelivät lihaelämyksen jälkeen.
Teruelissa tutustuin mm. rakastavaisten mausoleumiin ja sen vieressä olevaan Pyhän Pietarin Kirkkoon. Olin jo aiemmin tutustunut rakastavaisten tarinaan, mutta en muistanut sen liittyvän Terueliin. Tarinan mukaan 1300-luvulla Teruelissa asuivat köyhä poika Diego ja rikkaan kauppiaan kaunis tytär Isabel, jotka rakastuivat toisiinsa. Koska Diego köyhyytensä vuoksi ei voinut pyytää Isabelin kättä, hän pestautui viideksi vuodeksi armeijaan rikastuakseen. Isabel lupasi odottaa. Sitten huhu kertoi Diegon kuolleen ja Isabel pakotettiin naimisiin. Diego saapui kaupunkiin hääpäivänä ja pyysi saada suudella Isabelia, tämä torjui yrityksen ja Diegon sydän murtui ja hän kuoli siihen. Isabel katui ja suuteli sen jälkeen Diegoa, jolloin kuoli itsekin. Mausoleumin arkuissa sanotaan olevan heidän ruumiinsa. Tarinasta on kirjoitettu monta kirjaa – yhden ostin itsekin – ja näytelmiä sekä kuunnelmia. Tarina on tuttu varmaan kaikille espanjalaisille.
Pyhän Pietarin kirkossa minut liitettiin espanjalaiseen turistiryhmään, jonka mukana ihastelin kirkkoa, sen upeaa puuleikkauksista koostuva alttari"taulua" ja jopa kapusin 25 metriä korkeaan kellotorniin. Vaikuttava näkymä ja vaikuttavat isot kellot. Kellotornista poistuttiin tasanteelle, joka kulki kirkon lasimaalausikkunoiden korkeudella ulkopuolella. Oli mielenkiintoista nähdä lasimaalausten yksityiskohdat niin läheltä. Teruelissa on useita kirkkoja ja muita nähtävyyksiä. Muutamia kävin katsomassa. Erään kirkon kryptassa minua liikutti nähdä sisällissodan lopulla surmatun Teruelin piispan silmälasit, jotka olivat hänen kuvansa vieressä. Piispa ja seurakunnan pappi olivat sodan marttyyreja.
Ensimmäisen päivän illalla tutkin seudun nähtävyyksiä ja kiinnostuin Albarracinista, joka on todella vanha muslimien perustama kaupunki. Päätin käväistä siellä seuraavana päivänä. Siitä lisää seuraavaksi.
Valokuvat:
Maisemaa matkalla: kukkuloita, tasanko, pieni kylä ja traktori
Ikimuistoinen välipala ja keskusaukio
Pyhän Pietarin kirkko ja rakastavaisten mausoleumin arkut
