Alueellamme on pieni halukkaiden koalitio, joka on suostunut siihen, että tontille on asennettu kolme testisyöttilaatikkoa, jotta selviäisi liikkuuko alueella rottia. Olen yksi näistä kiinnostuneista. Muutaman viikon kuluttua käydään tilanne tarkistamassa.

Parin kilometrin päässä on purettu suurehko rakennus ja kerrotaan, että rotat ovat lähteneet sieltä etsimään parempia elinolosuhteita. Ymmärtäähän tuon. Kuka vain lähtisi, jos katto viedään kodin päältä. Sillä alueella on aiemmin havaittu rottia, joten huhussa lienee perää. Lintujen ruokkiminen kiellettiin siellä jo ainakin pari vuotta sitten. Nyt kielto on ulotettu jo meillekin.

Asia tuli puheeksi eräässä tilaisuudessa. Eräs paikalla olijoista oli asiasta oikein vihainen. Hän oli sitä mieltä, että jos lintujen ruokinnan lopettaa, niin eivät metsän eläimet tule enää pihapiiriin, eikä niitä enää näe. Hän ainakin aikoo jatkaa lintujen ruokkimista. On tottunut lapsuudessaan maalla hiiriin ja rottiin. Minun mielestäni rotat eivät kuulu kaupunkiin – edes omakotialueille. Täällä niillä ei ole luontaisia vihollisia yhtä paljon kuin maalla.

Niin yllätyin – ja vähän kai säikähdinkin – mielensä pahoittaneen vihaista purkausta, etten saanut suutani auki. Hän ei siis tiedä eriävästä mielipiteestäni. Ei sanonut kukaan muukaan kuulijoista mitään. En usko, että monikaan oli hänen kanssaan samaa mieltä, muutamat jälkeenpäin näin sanoivatkin. Kumma, miten sitä menee lukkoon kuullessaan jonkun vihaisen kannanoton, mihin puhuja ei todellakaan odota kommentteja.

Tänä talvena minulla ei ole lintulautaa. En halua rottia hiiviskelemään täällä. Toivon, että muutkin pitävät taukoa linturuokinnassaan, jotta alueemme ei enää kiinnostaisi rottakansaa. Myös peurojen ruokkijoilta toivon mielenmalttia, sillä maistuvat ne porkkanat, muut juurekset ja omenat rotillekin.