Olin silloin iloinen, kun saimme paaviksi Franciscuksen. Uusi paavimme Leo XIV toivottavasti jatkaa hänen työtään rauhan ja ihmisarvon kunnioittamisen lisäämiseksi maailmassa. Sanon paavimme, vaikka en ole katolinen. Kuitenkin paavilla on sellaista arvovaltaa, että se koskettaa kaikkia ihmisiä.

Jos mietimme asiaa, niin aseilla ei saavuteta rauhaa. Aseilla voitetaan taisteluja, mutta rauha tulee vasta, kun syntyy sovinto. Pakottamalla sovintoa ei synny koskaan. Toinen osapuoli voidaan voimalla pakottaa näennäiseen rauhaan, vaikka tilanne on äärimmäisen kaukana siitä. Pakottamalla aikaansaadaan vastarintaa ja luodaan seuraavan taistelun siemen – sekä ihmisten että kansojen välillä.

Mietin, että uusi paavimme voisi aloittaa kehottamalla kaikkia maailman yliopistoja perustamaan Rauhan professuureja. Se vaikuttaisi ilmapiiriin. Professoreiksi pitäisi valita henkilöitä, jotka oikeasti haluavat rauhaa sovinnon kautta. Olisiko Etelä-Afrikan Totuus- ja sovintokomissioissa ainesta esimerkiksi siitä, miten rauhaan voidaan päästä? Ymmärtääkseni sillä saavutettiin paljon hyvää. Jotakin vastaavaa ehkä?

Ensimmäinen askel rauhaan on jokaisen ihmisen asenne ja suhtautuminen muihin ihmisiin. Voisimme lakata arvostelemasta toisiamme. Voisimme antaa jokaisen olla sellainen kuin on. Kun sama asenne leviää, voivat ihmiset omalla muutoksellaan saada aikaan laajemman muutoksen. Toivon, että uusi paavimme toimii voimallisesti rauhan asialla. Rukoilkaamme sitä.