Lapsenlapsellani ja minulla on yhteinen harrastus. Käymme silloin tällöin hyvin syömässä pääkaupunkiseudulla. Mielellään eri ravintoloissa. Tällä kertaa meillä oli myös aihetta juhlaan, joten herkuttelimme tavallista juhlavammin.
Olin tilannut meille kahden hengen ikkunapöydän Kappelista. Toivomukseni oli otettu huomioon. Molemmat tilasimme parsamenun, joka osoittautui paitsi herkulliseksi ja kauniiksi katsella myös erittäin täyttäväksi.
Kappelilla on historiaa takanaan jo yli 150 vuotta. Herra Wikipedia tietää seuraavaa: ”Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Axel Hampus Dahlström kahvilaksi ja ravintolaksi. Aikaisemmin paikalla oli sijainnut sokerileipuri Johan Daniel Jerngrenin rakentama virvoitusjuomakioski ja sitä ennen paimenpojan pitämä pieni maitokoju.”
En ollut vuosiin käynyt Kappelissa. Pelkästään miljöö on vaikuttava. Ihanaa, että se on entisöity vanhaa kunnioittaen. Kappelin tunnelma on rauhallinen. Sisustus, henkilökunnan asut ja käytös henkivät tunnelmaa, jollaista ei juuri muualla tapaa.
Ruoka oli elämys kaikille aisteille. Ihanaa, kun joku osaa taikoa niin herkullista ruokaa ja tuoda sen tarjolle niin kauniisti. Alla kuva jälkiruoasta.
Nykyisin laitan ruokaa pääosin vain itselleni ja tuntuu, etten enää osaa laittaakaan ruokaa. Monen vuoden yksinelo on tyrehdyttänyt luovuuden, enkä koskaan ole ollut mikään mestarikokki. Perhe kuitenkin pysyi hengissä ja väittivät minun tehneen ihan kelvollista kotiruokaa. Niin varmaan, mutta siitä on jo aikaa. Siksi nautin valtavasti näistä herkutteluelämyksistämme. Kiitos kandille yhteisestä elämyksestä!
