Tämä tapahtui kauan sitten ollessani pikkutyttö, ei vielä koululainenkaan.

Lapsuudenkotini sauna oli ulkorakennuksessa. Sinne oli kävelymatkaa vajaat 100 metriä. Saunassa oli iso kivikiuas ja suuret lauteet, joilla varmaan monikin lapsi oli aikoinaan syntynyt ja joilla kulkijat joskus saivat yöpyä.

Meillä saunottiin lauantaisin, kuten varmaan kylän kaikissa muissakin taloissa. Isän ja äidin kanssa kipitin saunaan. Sain istua alalauteella, sillä ylälaude oli minulle liian kuuma paikka. Ihoni on aina ollut herkkä ja lapsena se oli sitä erityisesti.

Löylyjen jälkeen laskeuduttiin pesulle. Isä laittoi pesuveden sankoon sekoittamalla saunan padan kuumaa vettä ja saaviin tuotua kylmää vettä. Äiti pesi minut. Tuollakin kertaa äiti pesi minut ja heitti sitten huuhteluvettä selkääni. Parkaisin. Isä ei ollut ehtinyt lisätä kylmää vettä sekaan ja padasta nostettu kuuma vesi poltti.

Arvata saattaa, että siinä huusivat muutkin kuin minä. Minut kannettiin sisään ja äiti levitti selkääni sinkkipastaa, mikä oli ainoa voide, mitä kotona oli tätä varten. Se oli ikävän tahmeaa ja sattui julmetusti.

Lapsen iho paranee nopeasti. En muista enää, miten pitkään siinä meni. Arpia ei jäänyt, vesihän valui hetkessä pois seisovan lapsen selästä, mutta kivulias kokemus se oli. Muistikuva on tuore edelleen.

Jotakin kai opin tuostakin. Ainakin tarkistamaan, etteivät lapseni kokisi samaa. Eivät kokeneet.