Vuosikymmeniä sitten asuin samassa asunnossa toisen nuoren naisen kanssa. En arvannut etukäteen, että tilanne voisi kääntyä uhkaavaksi.

Halusin pyrkiä opiskelemaan Hankkenille. Sinne päästäkseen piti suoriutua pääsykokeesta, johon oli luettava neljä kirjaa. Tietysti ruotsinkielisinä. Yhtenä niistä kansantalouden oppikirja. Ruotsin kielen taitoni oli lukion ja kauppaopiston sihteerilinjan jälkeen edelleen vähäinen, joten sitä halusin parantaa. Työvoimatoimiston kautta hain töihin Tukholmaan puolen vuoden sopimuksella. Onnistui.

Samaan aikaan Suomesta sinne meni muitakin ikäisiäni nuoria naisia. Yhdessä opiskelimme työnantajan kustantaman kuukauden mittaisen kurssin, mikä valmensi meidät työtehtäviimme. Työnantaja oli järjestänyt meille myös asunnot. Sain alivuokralaisasunnon ja huonekaverikseni minua muutaman vuoden vanhemman nuoren naisen.

Vuokraisäntä oli mukava. Huonekaverin kanssa tulin juttuun, vaikka olimmekin erilaisia. Hän halusi, että käymme yhdessä kiertämässä Tukholman museot. Minä suostuin. Niin kuluivat viikonloput. Välillä teimme töitä eri vuoroissa, jolloin yleensä kiertelin kaupoissa katsomassa niitä ihanuuksia, mitä en ollut nähnyt Suomessa.

Työpaikan suomalaistytöt pitivät yhtä. Yhdessä kävimme syömässä ja kahvitunneilla. Totesin, että tällä tavalla kielitaitoni ei kartu. Ilmoittauduin kahdelle eri ruotsinkielen kurssille. Toinen oli perinteinen kielioppipainotteinen kirjallisia tehtäviä sisältävä. Toinen oli keskustelukurssi. Aloin oppia. Lisäksi ruotsalaisen pomoni kanssa puhuin tietysti ruotsia. Hän pyysi minua toisinaan avukseen.

Asuintoverini ei halunnut puhua itsestään oikeastaan mitään. Muutoinkin oli vähäpuheinen. Minä yritin lukea pääsykoekirjoja, mutta totesin ruotsinkielisen kansantalouden oppikirjan ylivoimaisen vaikeaksi. Suomenkielelläkin se olisi sitä ollut. Luovutin.

Myöhemmin en enää aina lähtenyt kämppikseni kanssa joka paikkaan, mihin hän halusi. Kiertelin kaupungilla itsekseni tai tapasin muita suomalaistyttöjä. Etäännyimme. Kerran sattui episodi, joka jatkoa ajatellen saattoi olla merkittävä. Hän kertoi kutoneensa itselleen kangaspuilla matkahuovan. Koska itse olin kutonut kangaspuilla äidin opettamana, kysyin häneltä, mistä hän oli tuon taidon oppinut. Hän kieltäytyi vastaamasta ja tuntui pahastuvan uteluani.

Tilanne kärjistyi eräänä iltana, kun tulin iltavuorosta asunnolle. Istuin sänkyni laidalla lukemassa, kun hän tuli eteeni. Löi minua kasvoihin taitellulla aikakauslehdellä ja sanoi tappavansa minut, ellen välittömästi muuta pois asunnosta. Sen verran hurja oli ilmeensä, että uskoin. Sanoi maksavansa vuokraisännälle minunkin vuokrani, kunhan vain häipyisin.

Soitin yhdelle suomalaistytöistä ja kerroin tilanteen. Otin taksin ja ajoin hänen luokseen tavaroineni. Hänen vuokraemäntänsä antoi luvan yöpyä siellä kolme yötä. Sinä aikana oli etsittävä uusi majoitus. 

Kokemattomalle ja aralle nuorelle tuo oli pelottavaa ja järkyttävää. Hetkessä kiva kokemus muuttui aivan muuksi. Elämä yllätti tälläkin kertaa. Nyt näin. Onneksi tappouhkauksia ei ole sen koommin tullut.