Miltä tuntuisi sallia isoäidin lähteä yksin reissaamaan ulkomaille? Pelottaisiko? Olisiko se kiva asia? Kaikki eivät sitä joudu pohtimaan. Jotkut joutuvat.

Olen kertonut aiemmin omatoimisista matkoistani Espanjassa. Ainakin vähän. Kaikkihan lähti siitä, että olimme viettäneet elämänkumppanini kanssa viisi talvea Espanjassa ennen hänen kuolemaansa. Olin aloittanut kielen opiskelun siellä ja jatkan sitä edelleen. Tammikuussa 2025 tulee 10 vuotta ensimmäisestä espanjankielen oppitunnistani. Välillä oli parisen vuotta taukoa, mutta nyt opiskelu jatkuu yhä. Ilman viikoittaista oppituntiani kielitaitoni rapistuisi nopeaa tahtia.

Aurinkorannikolta olimme tehneet paikallisen suomalaisyhdistyksen järjestämiä retkiä eri puolille Andalusiaa. Madridissa ja muutamassa muussa kaupungissa olimme käyneet aiemmin. Suurin osa Espanjaa oli tuttua ainoastaan kartasta.

Runsas vuosi sitten aloin suunnitella lähteväni tutustumaan Espanjan pohjoisosiin, missä en ollut koskaan käynyt. Avilan Pyhän Teresan elämäkertaan tutustuttuani kiinnostuin Kastilia ja Leonin itsehallintoalueesta ja päätin aloittaa matkustamalla sinne. Huomasin Valladolidin olevan sopiva kaupunki, josta olisi hyvä tehdä päiväretkiä lähikaupunkeihin. Salamanca valikoitui toiseksi tällaiseksi kiintopisteeksi.

Suunnitelmista tuli totta marraskuussa 2023. Olin varannut lennot, hotellit ja pitkät junamatkat ennakkoon. Arvelin, että busseihin aina saa lippuja, joten en varannut matkalippuja lyhyemmille matkoille. Se oli oivallinen valinta, sillä jätin käymättä kolmessa ennakkoon suunnittelemassani kohteessa ja kävin sen sijaan kahdessa muussa. Yksin kun matkustaa, voi suunnitelmiaan muuttaa joustavasti.

Kun kerroin jälkikasvulleni suunnitelmastani, sain hyvin vähän kommentteja. Lähetin tarkan matkasuunnitelman - joka ei siis toteutunut sellaisenaan - ja hotellien yhteystiedot heille, jotta pystyvät seuraamaan reittiäni. Se on kummallekin osapuolelle hyvä asia, kun tietää mistä päin alkaa kysellä, jos minusta ei kuulu mitään vähään aikaan. Lupasin myös ilmoittaa itsestäni joka ilta. Niin teinkin. Luulen kommenttien vähäisyyden syyksi sitä, että vaikka hirvitti, niin tiesivät minun lähtevän joka tapauksessa. Varsin hyvin minut tuntevat. Itselleni ei tullut mieleenkään pelätä.

Ensimmäiseltä matkaltani palasin hyvin tyytyväisenä. Kaikki oli sujunut mitä mainioimmin. Suunnitellessani toista matkaani sain rohkaisevia kommentteja. Olivat huomanneet, että selvisin hyvin ja matka piristi minua. Tottahan se oli ja on.

Haaveissani on vielä kolmaskin matka, sillä Espanjassa on vielä monta aluetta, joissa en ole käynyt ja maa on todella mielenkiintoinen. Itse kun varaa matkat ja majoituksen, löytää edullisia vaihtoehtoja. Sitä paitsi pidän espanjalaisista, heidän historiastaan, kulttuuristaan ja ruoastaan. Ja ah miten hyvää onkaan café con leche hyvän leivonnaisen kera! Ja saan osakseni ystävällisyyttä, kun yritän ilmaista itseäni heidän kielellään. Sitä he arvostavat.