Olen harrastanut sukututkimusta jo parikymmentä vuotta. Vuosituhannen vaihteen tienoilla löysin työväenopiston ohjelmasta Sukututkimuksen alkeet -kurssin ja taisin käydä jatkokurssinkin aika pian sen jälkeen, todettuani, että alkeilla pääsee alkuun, mutta ei sen pitemmälle. Myöhemmin olen oppinut ja opiskellut lisää.

Näin jälkeenpäin alkuaikojen tutkimuksia ajatellessani, mieli on vähän haikea. Oli hohtoa käydä Kansallisarkiston tutkijansalissa tutkimassa vanhoja oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja mikrofilmisalissa kirkonkirjoja ja muuta lähdeaineistoa. Muutamat kasvot tulivat tutuiksi ja tapasin siellä myös viidennen serkkuni (meillä on yhteinen esi-isä viisi sukupolvea sitten) Marketan, joka on kirjoittanut sukukirjan isäni äidin suvusta. Hänet olin tavannut sen sukukirjan julkistustilaisuudessa. Hän auttoi minua tutustuessani Kansallisarkiston aineistoihin. Toki kursseilla jo oli alkuun päästy. Myöhemmin hän kerran kävi kanssani Turun maakunta-arkistossa, missä sittemmin vierailin monta kertaa.

Kirjoitin käsin muistiin löytämäni tiedot, myöhemmin käytin myös kameraa. Hyvin pian kävi selville, että jos aion jatkaa tutkimuksiani, on hankittava sitä varten tietokoneohjelma. Päädyin Sukujutut-ohjelmaan. Nyt koneellani on 8142 henkilön tiedot (tämän kirjoituspäivän tilanne). Osan oman sukuni tiedoista olen saanut Timo V:lta, joka myös on sukulaiseni. Nykyisin kirkonkirjat ja paljon muutakin aineistoa löytyy netistä ja tutkimus tapahtuu pääosin kotoa käsin.

Sukututkimusta harrastavat pääasiassa vähän iäkkäämmät henkilöt. Mukana on toki nuoriakin, mutta se on aikaa vievää hommaa ja harva tekee sitä päätoimisesti, joskin heitäkin on. Jokainen tuntemani sukua tutkiva henkilö on siitä valtavan innostunut. Tutkimus vie mukanaan, kun vauhtiin pääsee.

Minua kiinnostivat aluksi oman sukuni edelliset sukupolvet. En niinkään ollut kiinnostunut siitä, ketkä ovat jonkun tietyn esi-isän lapsia, kuin siitä, kenestä itse periydyn, kenen geenejä kannan. Oli ällistyttävää ymmärtää, miten valtava määrä tiedossa olevia esivanhempia minullakin on. Suomessa kirkonkirjat alkavat 1500-luvulta ja hyvällä onnella ne ovat myös säilyneet. Kotiseurakuntani kirkonkirjoja on tuhoutunut 1700-luvulla noin 30 vuoden ajalta, joten vain hyvällä onnella löytyy katkeamaton luettelo. Kolme neljännestä esivanhemmistani on naapurikunnista, missä vastaavaa ei ole tapahtunut.

Edellisten sukupolvien kohtalot kiinnostivat erityisesti sen jälkeen, kun tutustuin saman aikakauden historiaan kotipaikkakunnallani, Suomessa ja maailmassa. Aloin ymmärtää niitä haasteita ja asioita, joita aiemmat sukupolvet ovat joutuneet elämässään kohtaamaan. Oman kiinnostavan kokonaisuuden muodostivat oikeudenkäyntipöytäkirjat, perukirjat ja talokauppojen yhteydessä olleet eläkesopimukset.

Aikaisempina vuosisatoina on riidelty reippaasti, käyty oikeutta ja eletty hyvinkin värikkäästi. Esimerkkinä tulee mieleeni emäntä, jonka piika ei tullutkaan kirkkoreissultaan takaisin ennen kuin päivän parin päästä ja yllään emännän hame. Emäntä hirmustui ja kalautti piikaa kalikalla niin, että tämä myöhemmin kuoli. Oikeutta käytiin ja emäntä määrättiin maksamaan piian vanhemmille. Oma lukunsa olivat viinankeitot ja joukkotappelut. On sitä osattu ennenkin.

Jossakin vaiheessa aloin tutkia myös ystävieni ja läheisteni sukuja. Monia mielenkiintoisia elämäntarinoita löytyi. Yhdessä tutkimassani suvussa pääsee aina 1300-luvulle saakka. Pappissukua kun löytyy monen sukupolven ajan. Papeista, sotilaista ja virkamiehistä pidettiin kirjaa jo ennen kuin tavallisesta kansasta.

Olin kuullut Geni-tietokannasta jo aikaisemmin, mutta itse päivitin sinne omat, vanhempieni ja isovanhempieni tiedot tammikuussa 2018. Geni on maailmansukupuu eli sinne voi kuka tahansa päivittää sukunsa tietoja. Ne yhdistetään olemassa olevaan sukupuuhun ja näin usea henkilö päivittää samaa suurta sukupuuta. Idea on, että tietokannassa yksi henkilö on vain kertaalleen. Genistä pidetään paljon kursseja, koska se on niin suosittu. Siellä korostetaan lähdetietojen merkitsemisen tärkeyttä. Ilahduttavan paljon nykyisin on viittauksia kirkonkirjoihin ja muihin lähteisiin. 

Minun sukuni tietoja päivittää huomattavan moni henkilö ja tällä hetkellä Genin sukupuustani löytyy 9888 henkilön tiedot. Esivanhempiani siellä on 714. Suomalaiset ovat innokkaita Genin ylläpitäjiä, mutta heitä löytyy myös muista maista. Genin kautta monet Amerikan sukulaiset ovat löytäneet suomalaisia esivanhempiaan. Vastaavasti sieltä löytyy Amerikkaan muuttaneiden jälkipolvia. Genin käyttäjillä on myös yhteisiä facebook-sivuja, joiden kautta minäkin olen kysellyt apua, kun en esimerkiksi ole saanut selvää jonkun henkilön kuolinsyystä. Käsiala voi olla hasteellista tulkita ja kirkonkirjoja pidettiin ensin latinaksi ja sitten ruotsiksi aina 1800-luvun loppupuolelle saakka.

No niin, tästä kaikesta huomaa, että innostunut olen edelleen. Olen kirjoittanut kaksi sukukirjaa. Toinen niistä kertoo lapsuudenkotini talon ja asukkaiden historiasta ja äitini suvusta. Toisen kirjoitin veljeni vaimon isän suvusta. Molemmat ovat pienen painoksen kirjoja, jotka on tarkoitettu vain suvun käyttöön. Pitkään olen koonnut aineistoa isäni isän suvusta. Ehkä joskus siitäkin saan aikaiseksi jotakin julkaisukelpoista. Saa nähdä.