Kysyt: ”Mistä tulee varmuus? Milloin tiedän, että olen löytänyt totuuteni? Onko se lopullinen totuus? Uskon, että asia on noin, olenko varma siitä? Mistä tiedän, etten vain ole uskonut, mitä muut ovat minulle vakuutelleet? Etten vain luulisi tietäväni asian, vaikka olen sen imenyt äidinmaidossa ja isän selkäsaunoissa? Mistä tiedän, etten vain uskoisi netissä kerrottua, jota tuhannet pitävät totuutena? Ilman, että olisin varma. Mistään.” Sama kysymys askarruttaa muitakin. Tässä minun vastaukseni sinulle. Se on minun totuuteni nyt ja tässä hetkessä.

Minun on tutkittava itseäni. Itsestäni on löydyttävä varmuus. Myöhemmin saatan olla toista mieltä, mutta juuri nyt on luotettava siihen, mitä sydän sanoo ja sielu kuiskaa. On tehtävä päätös kuuntelematta muiden neuvoja, pyytäen ja pyytämättä saatuja. On lakattava uskomasta paremmin tietäviksi mummoa, kummia, naapuria, lehtiä, televisiota, netin keskustelupalstoja, influenssereita ja ennustajia. On vain yksi luotettava neuvoja. Oma sydän. Älä luulekaan, että se on sama kuin mieli ja ajatukset. Ne, ne vasta ovatkin oikeita eksyttäjiä. Kun löydät oman totuutesi, sinä olet varma. Tunnet, että näin tämä on.

Miten sitten voi kuulla omaa sydäntään ja löytää oman totuutensa? Onhan se vaikeaa. On lakattava etsimästä sitä somesta, uutisista, lehdistä. On lakattava uskomasta, mutta ei toki havainnoimasta, ympärillään olevaa. On lakattava kiirehtimästä paikasta, tehtävästä, asiasta, ihmissuhteesta toiseen ilman taukoa. On uskallettava olla yksin, syvennyttävä omiin tuntemuksiinsa. Sen voi kyllä tehdä, vaikka ympärillä olisi oikea ihmismeri. Omaan maailmaansa voi sulkeutua, vaikka ympärillä vallitsisi kaaos ja kuhina. Olethan joskus tuntenut itsesi yksinäiseksi keskellä ihmismassaa, eikö vain. Siinä hetkessä olet kohdannut itsesi.

Omalla sisäisellä tilalla ei ole välttämättä tekemistä ulkoisen maailman kanssa. Sinne pääsemiseen toki alussa tarvitsee myös rauhallisen ja levollisen tilan. Se voi tapahtua vaikkapa tiskialtaan äärellä, kun muut mökkiläiset ovat rannalla ilakoimassa. Se voi olla metsässä, missä kuuluu vain lintujen laulu. Se voi olla syysmyrskyssä sateen piestessä kasvoja. Se voi olla iltaisin, kun muut jo nukkuvat tai aamulla muiden vielä ollessa syvässä unessa. Se voi olla työmatkabussissa, kaupan kassajonossa. Aivan missä vain. Eikä siihen tarvita tuntikausien valmisteluja eikä rituaaleja. Riittää kun on itselleen.

On olemassa varmaan tuhansittain kirjoja, joissa neuvotaan, miten sisäinen rauha, valaistuminen, tyyneys, yhteys näkymättömään maailmaan saavutetaan. Et tarvitse niitä. Ellet tunne tarvitsevasi. On opettajia, jotka neuvovat istumaan lotus-asennossa, toistelemaan om-sanaa loputtomiin, pitämään sormia tietyllä tavalla tai hengittämään silmät suljettuina tietyllä tavalla. Toiset uskovat musiikkiin, suitsukkeisiin, kukkiin, mantroihin. Se on ulkoista. Älä usko, ellei sinusta tunnu siltä, että itse tarvitset sitä. Jokaisella on oma tapansa etsiä itseään, sillä siitä lopulta on kysymys.

Jokainen ihminen löytää omalla tavallaan tiensä oman sielunsa sanoman, oman sydämensä viestin äärelle. Se ei ole mitään mutkikasta, ei tiettyä tekniikkaa, ei joukkohurmosta. Se on yksinkertainen olotila omana itsenäsi silloin, kun kuuntelet kehoasi ja tunteitasi. Jos olotilasi on hyvä, kaikki on hyvin. Jos kehosi viestii, ettei kaikki ole hyvin, kuuntele sitä. Tunnetko, miten hengityksesi muuttuu, kun ajattelet mieleesi putkahtanutta asiaa? Jännittyykö kehosi jostakin? Tunnetko kipeän vihlaisun sydämesi tienoilla, puristaako palleaasi, puretko hampaasi yhteen, pyrkiikö itku esiin? Pettävätkö polvesi allasi? Tuntuuko sinusta, että olet ansassa, josta ei pääse pois? Kehosi ja tunteesi kertovat sinulle tiedon, jota tarvitset päästäksesi eteenpäin. Kuuntele niitä. Ne voivat pelastaa sinut Elämälle.

Etsi asioita, jotka tuottavat sinulle mielihyvää. Hetken helpotus voi auttaa keräämään voimia seuraavan askeleen ottamiseen. Mutta ole tarkkana, ettet yritä etsiä vain asioita, joista toiset saavat mielihyvää. Sinulle voi kyse olla ihan muusta. Rock-konsertin sijaan Ateneum tai päinvastoin. Iltanuotion sijaan juoksulenkki. Musiikin sijaan hiljaisuus tai päinvastoin. Mielihyvä ei välttämättä tule mistään ihmeellisestä ja isosta. Se voi olla pieni asia. Linnun lento, kaunis perhonen, kukka, lämmin katse, hymy, läsnäolo. Pysähtyminen katsomaan muurahaisen etenemistä.

Joskus on tarpeen mennä mukaan johonkin ryhmään, jonka jutut juuri silloin tuntuvat kutsuvilta. Voit päätyä julistamaan jotakin asiaa ovelta ovelle tai suurillekin joukoille tai vain seurailet mukana. Sinä hetkenä, kun epäilys hiipii mieleesi, on tullut aika valmistautua luopumaan tuosta tiestä.  Olet saanut siitä sen, mitä tarvitsit. Se vaatii valtavasti rohkeutta. Palkinto muutoksen jälkeen on helpotus. Ei, et sinä ollut tehnyt väärää valintaa. Olit tarvinnut opin asiasta ja nyt voit alkaa oppia uutta. Voit edetä eteenpäin. Ei tarvitse surra, hävetä, yrittää peittää tai kieltää mennyttä. Sinä olet oppinut. Olet vahvempi ja varmempi ja vähän viisaampikin. Kaikki on hyvin.

Löydettyäsi kerran oman sielusi äärelle, löydät sinne uudestaankin. Aina vain helpommin ja nopeammin. Lopulta olet siellä kaiken aikaa. Kuuntelet itseäsi, et muita tai ympäristöä. Tietenkään ei ole kyse siitä, että toimisit muista välittämättä, omaa etuasi ajaen. Kyse on itsesi ja muiden kunnioittamisesta. Tilan ja arvon antamisesta itselle sekä toiselle. Et voi itse hyvin, jos hyvinvointisi ja mielihyväsi edellyttää toisten polkemista, sortamista, nolaamista, ohittamista, halveksimista, manipulointia, pakottamista. Ei siitä ole kyse.

Oman sielusi äärellä olet nöyrä, oma itsesi. Myönnät omat virheesi ja heikkoutesi, mutta myös ne ominaisuudet, joita pidät positiivisina. Katsot itseäsi rehellisesti. Hyvästä iloiten, muutosta kaipaavat asiat todeten ja antaen niille aikaa muuntua. Ne muuttuvat vain, jos ymmärrät miksi ne ovat olemassa ja sydämessäsi haluat muutosta. Jos päätät ensi viikosta alkaen olla juomatta jokapäiväistä drinkkiannostasi, todennäköisesti epäonnistut. Anna sen tapahtua itsestään. Etsi tai ota vastaan tarvitsemasi apu, jos siltä tuntuu. Jos päätät olla parempi ihminen jatkossa, tiedätkö itsekään mitä se tarkoittaisi. Ei voi päättää olla hyvä. Voi olla vain oma itsensä ja se riittää kullakin hetkellä. Voi haluta rauhallisempaa, tyynempää tai vauhdikkaampaa elämää ja antaa sen tulla silloin, kun sen aika on ja sillä tavalla kuin elämä sen sinulle tuo. Et voi määrätä elämää. Et voi ohjata sitä. Moni auto syöksyy tieltä, vaikka ajaja mielestään on mestarikuski, ainakin parempi kuin melkein kaikki muut.

Jos liikaa luet tai kuuntelet oppaita, jotka kertovat, miten tulee elää ja olla saavuttaakseen ikuisen elämän, rauhan, arvostuksen ja ties mitä, vain sekoat ristiriitaisten neuvojen viidakkoon. Ota se mikä tuntuu aidosti hyvältä itsestäsi ja hylkää kaikki, mikä vähänkin herättää epäilyksiä itsessäsi. Ainakaan sillä hetkellä et tarvitse sitä. Kaikella on aikansa. Oikea aika löytää luoksesi. Sinun ei tarvitse etsiä sitä. Älä kuitenkaan hylkää sen takia, että asia on sinulle outo. Jos aina valitset helpoimman ja tutun tien, muutos karkaa luotasi.  Kiihkeä etsiminen ja päämäärän lukitseminen ennakkoon vain viivyttävät ja haittaavat hyvän toteutumista. Hyvää ei voi pakottaa. Ei tietenkään. Tuntuuko sinusta hyvältä, jos sinua pakotetaan. Elämä on kuin villieläin. Se tulee luo, jos et jahtaa sitä, vaan istut odottamaan ja annat sen tulla luoksesi. Vapaaehtoisesti. Kuin ketun Pikku Prinssissä.

Anna Elämälle tilaa, niin Elämä antaa sinulle vastavuoroisesti ja enemmänkin.