Tähän tarinaan liityn vain tarkkailijana ja ihailijana.
Poikani vietti kesäisin usein aikaa lapsuuskodissani vanhempien käydessä töissä. Siellä isännöi pojan kummitäti, sisareni miehensä kanssa. Paikalla olivat serkut ja isäni, joka huolehti hyvin pojastani. Lapsi matkusti tottuneesti junalla ja osasi toiseen mummolaan mennessään vaihtaa junaakin Seinäjoen asemalla. Ei ollut siis huolta nuoren miehen selviämisestä.
Viisi- tai kuusivuotiaana hän viipyi lapsuudenkodissani peräti kolme viikkoa yhteen menoon. Tilalla viljeltiin mm. herneitä ja niiden poimiminen kiinnosti pientä miestä niin, että aamulla anivarhain jo lähti hernepellolle säkki mukanaan. Sai pientä palkkaakin poimimistaan herneistä.
Sinä kesänä hän saapui lomansa jälkeen junalla Helsingin asemalle ruskettuneena ja iloisena. Sain makeat naurut (sisäänpäin), kun havaitsin isäni sitoneen pojan samettihousujen vyötäröllä olevan napin langalla napinreikään. Pikkuisen oli vyötärö kasvanut. Olinkin tiennyt, että sisareni on parempi ruoanlaittaja kuin itse olen. Toki kaiket päivät ulkona myös kasvattivat ruokahaluja.
Koulun alkamista edeltävänä kesänä hän oli jälleen hernepellolla. Yhtä innokkaasti. Aamuvarhaisella poimittiin herneitä pellolla ja aamupäivällä ajettiin Turun torille niitä myymään. Tämä seitsenvuotias kauppias oli menestys. Iloisesti huuteli asiakkaita ostamaan. Moni tuli juuri hänen ja serkkunsa myyntipöydälle ostoksille. Eräs rouva oli todennut, että hän tuli uudestaankin pojan kauniiden ruskeiden silmien vuoksi. Häntä ei ollenkaan häirinnyt se, että poika ei ole ruskeasilmäinen.
Arvata saattaa, että poika oli onnellinen tästä kesätoimestaan. Etenkin, kun ansioillaan saattoi ostaa itselleen rannekellon ennen koulun alkua. Luulenpa, että isäni saattoi vähän liioitellakin palkan maksussa. En tiedä. Kellon sai.
Paljon myöhemmin kaupusteli vielä joulukuusia serkkunsa kanssa Turussa. Oppi siinä myyntistrategioita, joita kertoi minullekin. Myyntialalle hän ei sitten aikuisena suuntautunut, mutta kokemuksista oli varmasti hyötyä muutoin elämässä.
Mainittakoon, että äidin ruoissa vyötärö palautui pian ennalleen.
