Neljä ja puoli vuotta sitten silmälääkäri ensi kerran totesi toisessa silmässä olevan alkavan kaihin. Tänä maanantaina silmä leikattiin ja samalla myös toisen silmän kaihi. Mitä tapahtui ja miltä maailma nyt näyttää?

Neljässä ja puolessa vuodessa on yli 1600 päivää. Kun muutos on noin hidas, sitä on mahdotonta havaita ennen kuin se alkaa haitata elämää. Mielestäni edelleen näin hyvin. Ajaessani näin hyvin edellä ajavan auton rekisterinumeron, näin lukea tienviitat ja muutoinkin normaali elämä sujui hyvin.

Muutama viikko sitten lääkäri sanoi, että laseilla ei enää pysty toisen silmän näön tarkkuutta parantamaan. Sovittiin, että tehdään kaihileikkaus molempiin silmiin samalla kertaa, kun toiseenkin sitä oli alkanut muodostua. Silloin aloin tarkkailla enemmän näkökykyäni. Oli myönnettävä, että sytytin valon melko aikaisin illalla, enkä nähnyt oikealla silmällä yhtä hyvin kuin vasemmalla. Ääreisnäkökenttänikin oli supistunut.

Tavoistani poiketen en ottanut etukäteen selvää, mitä kaihileikkauksessa tapahtuu. Minulle oli sanottu, että yhden silmän leikkaus kestää 10-15 minuuttia. Luin saamani jälkihoito-ohjeet ja hain silmätipat apteekista valmiiksi. Lapsenlapseni lupasi tulla noutamaan minut kotiin leikkauksen jälkeen. Leikkausaika järjestyi nopeasti yksityisellä puolella. Kalliiksi tuli tietysti, mutta jonot ovat hurjan pitkät.

Varhain maanantaina menin bussilla Helsingin keskustan silmälääkäriasemalle. Ensimmäiseksi minulle laitettiin tippoja silmiin. Useampia erilaisia. Vähän ajan kuluttua minut ohjattiin leikkaussaliin. Paikalla oli kaksi hoitajaa. Tarjotusta jännitystä lieventävästä lääkityksestä kieltäydyin. Verenpaineeni mitattiin ja sen verran jännitti, että yläpaine huiteli 170 paikkeilla. Lääkäri oli minulle tuttu lähes 20 vuoden ajalta. Mukava ja luotettava. Hän oli täsmälleen aikataulussa.

Aloitettiin vasemmasta silmästä. Muu alue peitettiin. Erilaisia tippoja oli tiputeltu lisää. Minkäänlaista kipua en tuntenut koko aikana. Minun piti seurata kahta pientä kaunista valopistettä katseellani, joten keskityin siihen. Välillä rentoutin selkälihaksiani, kuten teen myös hammaslääkärissä, kun huomaan lihasteni jännittyneen. Huomion siirtäminen siihen auttaa rentoutumaan. Toimenpide oli nopeasti ohi.

Oikean silmän käsittelyä varten kaikki välineet vaihdettiin ja tippoja sateli siihenkin ennen kuin lääkäri aloitti työnsä. Samat asiat toistuivat yhtä nopeasti ja kivuttomasti. Kaikkineen koko operaatio odotteluineen kesti noin tunnin. Verenpaineeni mitattiin jälleen. Lukema oli 140/75. Jännitys oli ohi. Sen jälkeen minut ohjattiin lepohuoneeseen, mihin minulle tuotiin kahvi ja suolainen piirakka ja saatoin rentoutua ja levätä. Sairaanhoitaja kävi varmistamassa vointini ja myöhemmin kävi kanssani huolellisesti läpi jatkohoito-ohjeet.

Lääkäri tarkasti vielä silmäni ennen puolta päivää. Kaikki oli hyvin. Näin hämmästyttävän hyvin siihen nähden, mitä oli tapahtunut. Pystyin näkemään jopa puhelimeni näppäimistön, jotta sain näpyteltyä pankkitilini tunnusluvun, kun maksoin lystin.

Lapsenlapseni tuli sovitusti puolelta päivin ja matkasimme taksilla kotiin. Hän hämmästeli ulkonäköäni. Minulla on ollut silmälasit 13-vuotiaasta asti ja nyt niitä ei ollut. Hän ei ollut koskaan nähnyt minua ilman laseja. Nyt laseillani ei nähnyt sitäkään vähää mitä ilman niitä. Hän toi pyynnöstäni minulle lainaksi aurinkolasinsa, jotka olivat tarpeet, sillä ensimmäisenä päivänä häikäisy on aika voimakasta. Kotonani varmistuimme molemmat, että silmätippojen laittaminen onnistuu minultakin, söimme ennakkoon laittamaani keittoa ja joimme kahvit. Sitten päästin rakkaan auttajani omiin touhuihinsa.

Seuraavana päivänä oikealla silmälläni näin oikein hyvin kauas. Vasemmassa silmässä oli enemmän utua. Ihastelin värien uskomatonta muutosta. Tuntui, että ennen leikkausta olin katsellut maailmaa aurinkolasien läpi. Niin paljon maailma kirkastui ja värit ovat paljon, paljon kauniimmat. Myös yksityiskohdat, kuten kasvojen juonteet ja rypyt näkyvät erinomaisen hyvin.

Keskiviikkona vasen silmäni oli kirkastunut ja nyt näin sillä jopa paremmin kuin oikealla. Ihan vähän paremmin. Näin ilman laseja naapuritalon katon reunan yksityiskohtia, joita en ollut nähnyt laseilla. Hain ns. tiimarilasit kaupasta. Kympin maksoivat ja vahvuus on 1,5 suureksi yllätyksekseni. Kauas näen ilman laseja ja lukiessa pidän laseja. Tänään perjantaina olen lukenut myös ilma laseja, vaikka mitään näön korjausta ei tehtykään. Mitenkähän näen huomenna. Näön asettuminen kestää kuulemma 5-6 viikkoa. Sen jälkeen voin hankkia pysyvät lasit.

Jos joku empii kaihileikkaukseen menoa, niin ihan turhaan. Elämänlaatu paranee hurjasti, kun näkee kunnolla. Ja värit palaavat todella kauniina takaisin. Olen käynyt istumassa läheisen lammen rannalla ihailemassa uskomattoman sinistä taivasta, lammen pinnan väreilyä, pilvien muotoja ja värejä sekä metsän samettisen sammalikon upeaa väritystä. Värit ovat palanneet elämääni. Myös fyysisinä havaintoina.

Olen tyytyväinen, että molemmat silmät leikattiin kerralla. Leikkauksen jälkeen silmiin laitetaan tippoja neljästi päivässä neljän viikon ajan. Nyt se tapahtuu samanaikaisesti molempiin silmiin. Miten kätevää.

Valoisia päiviä kaikille muillekin. Nautin todella valon ja värien palaamisesta. Kaihileikkaus on iloinen asia.