Tämän vuoden kevääni ja alkukesäni ovat olleet harvinaisen tapahtumarikkaita. On ollut oikea hyvän mielen kevät ja alkukesä. Siitä olen kiitollinen. Nyt on lepäämisen tarve ja vuoro.

Ennakkoon sovittuja tapahtumia on kalenterissani vain vähän tulevina viikkoina. Tiedän, että hiljaiseloa en vietä nytkään, sillä haluan tavata perhettäni – se sisältää myös lähisukuni ja 7 vuotta sitten poisnukkuneen elämänkumppanini suvun – ja ystäviäni. Eilenkin oli tavattoman mukava päivä pihallani. Ikähaarukka oli todella suuri. Pihalla paistetut ja nautitut muurinpohjaletut maistuivat. Sää oli mitä parhain. Pihan pieni rinne houkutteli muutamaa kokeilemaan kierimistä ja joukon nelivuotiaan juoksemaan paljain jaloin hengästyttävän pitkään. Leppoisa jutustelu ja rento yhdessäolo jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Varhain tänä aamuna kävin uimassa läheisessä lammessa. Pinnasta nousi kaunis usva. Oli vielä aivan hiljaista. Kesäaamu oli todella kaunis. Kaunis, virkistävä ja harras kokemus.

Suomen luonnon kesä on tänä vuonna tavattoman kaunis. On satanut riittävästi, jotta kasvillisuus on tavallista vihreämpää ja rehevämpää. Alkukesän runsas kukinta on jo vähän hiipunut. Sen sijaan marjojen satokausi on jo alkanut ja jatkuu koko loppukesän. Kanttarellejakin on jo noussut. Kesä on runsauden aikaa. Luonto tarjoaa antimiaan. Ystävät tapaavat toisiaan. Uimarannat täyttyvät. Naurua ja iloisia ääniä kuuluu enemmän kuin muina vuodenaikoina. Suomi on pullollaan kesätapahtumia. Jokaiselle löytyy jotakin.

Myös kesällä on mahdollisuus pysähtyä ja syventyä miettimään omaa elämäänsä ja vähän muutakin. Sinitaivas, tuulenvire, lintujen laulu ja vaikkapa ukonilma. Siinä on mainiota taustaa isoille ja pienemmille ihmisille ja ajatuksille.