Kirjoitin viimeksi käynnistäni Assisissa. Fransiskuksen tarina on kiinnostanut minua aiemminkin, mutta nyt erityisesti, kun hänen tarinansa tuntui tulevan matkallani vastaan joka käänteessä. Ja olen verrannut sitä nykypäivään ja sen ilmiöihin. Mietin, onko mikään muuttunut sitten Fransiskuksen aikojen.

Aloitan kuitenkin vieläkin aikaisemmasta ajasta, jonka osalta minun on lähteenä turvauduttava Raamattuun ja tarkemmin vielä Toisen Mooseksen kirjan 32. lukuun. Siinä kerrotaan kultaisesta vasikasta (vuoden 1992 raamatunkäännöksen mukaan sonnista), jonka israelilaiset pystyttivät jumalakseen sillä aikaa, kun Mooses oli vuorella puhumassa Jumalan kanssa. Mooses hirmustui palattuaan, ja vasikka oli hajotettava. Sen jälkeen israelilaiset saivat kymmenen käskyä, joista ensimmäisessä sanotaan, että on vain yksi Jumala, jonka nimeä ei pidä turhaan lausua. Siitä alkoi yksijumalaisuus, joka edelleen jatkuu meidän uskonnossamme ja mm. islamissa.

Ihmettelen vain, miten tällä orjuudesta pakenevalla kansalla oli mukanaan niin paljon kultaa, että saivat siitä vasikan /sonnin aikaan ja miten se tehtiin, mutta ehkä ihan kaikkea ei tarvitse ymmärtääkään. Eikä pidä ajatella. Paljon muutakin ihmeellistä liittyy tähän pakotarinaan. Joka tapauksessa oli kyse kansan kulkemisesta vapauteen henkisen johtajansa johdolla pois faaraon sortovallasta. Raamatun mukaan tämä tapahtui noin 1200 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Mielleyhtymä tulee heti viime yön Unkarin vaalitulosta ajatellessani. Orban oli valmis käyttämään valtaansa ja myös ulkopuolista voimaa hallitakseen kansaansa. Onko tämä uusi valittu poliittinen johtaja Peter Magyar uusi Mooses (pienessä mittakaavassa) vai jotakin muuta. Aika näyttää.

Siirrytäänpä sitten ajanlaskun alkuun. Silloin Juudeassa vaikutti hengen mies Jeesus Naseretilainen. Matteuksen evankeliumin mukaan Häntä vainottiin jo heti syntymänsä jälkeen. Kuningas Herodes määräsi kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset surmattaviksi, jotta hänkään ei tulisi elämään. Viattomia siis vainottiin silloinkin. Tunnemme kaikki tarinan paosta Egyptiin. Tällä kertaa se oli turvapaikka.

Rooman prokuraattorin Pontius Pilatuksen aikana Jeesus tuomittiin kuolemaan. Hänet voitettiin voimalla, mutta hänen uskonsa, hänen opetuksensa elävät tänäkin päivänä. Usko voitti voiman.

Noin 1200 vuotta ajanlaskun alun jälkeen Italiassa Assisissa vauraan vaatekauppiaan poika Fransiskus koki herätyksen ja siirtyi bilehile-elämän (kuten piispa Jari Jolkkonen sanoo) jälkeen hartaaksi kristityksi. Hän toimi sen jälkeen kirkon piirissä, mutta uudisti sen uskoa niin, että jo kaksi vuotta kuolemansa jälkeen paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi. Suosittelen Jari Jolkkosen Yle Areenasta löytyvää ohjelmaa ’Fransiskus ja minä – Jumalan köyhän tarina’ jokaiselle, jota hänen tarinansa kiinnostaa.

Fransiskuksen toiminnan alku ajoittui heti paavi Innocentius III:n valtakauden päättymisen jälkeen. Innocentius III:tta pidetään ehkä kaikkien aikojen mahtavimpana paavina. Tämä paavi käytti asemaansa hyväkseen todella tehokkaasti. Ensin hän julisti olevansa Kristuksen sijainen maan päällä, pienempi Jumalaa mutta suurempi ihmistä. Hän oli siis maallisten hallitsijoiden yläpuolella. Hän mitteli voimiaan mm. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin kanssa. Hän suunnitteli neljännen ristiretken, joka johti mm. Konstantinopolin ryöstöön sekä edesauttoi katolisen lännen kirkon ja ortodoksisen idän kirkon eroa. Hajota ja hallitse!

Lähes koko Fransiskuksen toiminnan ajan paavina oli Honorius III. Hänen sanotaan edeltäjästään poiketen olleen lempeä luonteeltaan. Hän uudisti kirkkoa lempeydellä, ei voimalla. Ilman voimaa ei tänäkään aikana toimittu. Hänen aikanaan tehtiin neljäs ristiretki, jota hänen edeltäjänsä oli yrittänyt saada aikaan onnistumatta. Hän myös kävi uskonsotaa harhaoppisia vastaan Espanjassa ja Ranskassa. Hänen seuraajansa Gregorius IX aloitti inkvisition, todellisen kiristysmenetelmän. Paavitkin ovat erilaisia.

Fransiskus muistetaan tänä päivänäkin. Hänen opetuksensa elävät edelleen ja häntä kunnioitetaan. Innocentiuksen aikaansaannokset ovat enemmän painuneet unholaan. Usko voitti voiman nytkin.

Parhaillaan todistamme vastaavaa uskon ja voiman mittelyä, kun paavi Leo XIV ja Donald J. Trump ovat tukkanuottasilla. Paavi on vedonnut päättäjiin rauhan puolesta ja sodan lopettamiseksi. DJT taas on mollannut paavia melkoisen ikävin sanakääntein. Hän väittää, että vain hänen ansiostaan Leosta tuli paavi. Hän on jopa julkaissut tekoälyllä tehdyn kuvan itsestään Jeesuksena. Viattomien henki ei taida olla ensimmäisenä hänen mielessään. Oman vallan ja vaurauden lisääminen on. Kiristämällä saa diilejä, sen hän osaa. Vai osaako?

Jälleen usko ja voima ovat vastakkain. En nytkään usko voiman voittavan.

Aloitin historiakatsauksen kultaisesta vasikasta, epäjumalan kuvasta. Lopetan sen Trumpin havittelemiin kultaisiin patsaisiin itsestään Gazan raunioille rakennettavalle Luksus Rivieralle, hänen nimeään kantavaan kirjastoon ja muuallekin. Epäjumalalle rakennettavia?