Elämänvoima vaihtelee eri aikoina. Siitä aiheesta lupasin kirjoittaa lisää. Yritän lähestyä aihetta myös omien kokemusteni kautta keskittyen eri ikäkausiin.

Useimmat vauvat ovat syntyessään täynnä elämänvoimaa. Ja iloa. Miten ihmeellistä onkaan jokaisen elävän olennon kehittyminen itsenäiseksi olennoksi. Vauva on toki itsenäinen olento, mutta ei itsenäisesti ilman apua toimeentuleva. Moni meistä ei ole nytkään. Tuskin kukaan, vaikka niin luulisikin.

Vauvan elämänvoima on hänen syntymälahjansa ja ominaisuutensa. On vauvoja, joiden elämänvoima ei kanna. Valtaosa kuitenkin kehittyy ja kasvaa täynnä voimaa ja riemua.

Vauvan elämänvoima riippuu suuresti olosuhteista, joissa hän elää. Rakkaus ja huolenpito lisäävät hänen hyvinvointiaan – elämänvoimaansa. Hyvissä olosuhteissa ja terveenä elävä vauva suorastaan loistaa valoa ympärilleen. Hän vastaanottaa elämänvoimaa häntä hoivaavilta ja rakastavilta ihmisiltä. Hän ei ainoastaan vastaanota sitä. Jokainen, joka on tekemisissä tällaisen vauvan kanssa, saa häneltä itselleen elämänvoimaa. Kadulla näkee, miten vauvan nähdessään vastaantulijan kasvoille syttyy hymy ja jää siihen pitemmäksi aikaa. Hymyn voima on suuri.

Vauvaa hoivaavan vanhemman elämänvoiman lisääntymisen näkee jokainen ulkopuolinen. Se ilmenee katseesta, äänestä, joka on aivan erilainen vauvalle puhuttaessa, eleissä ja kokonaisuudessa. Madonna-tauluissa Marian ja Jeesuksen ympärille on maalattu valoa. Jos tarkkaan katsoo, voi melkein nähdä sen valon vanhemman ja lapsen ympärillä silloin kun kaikki on hyvin. Jos ei ole, valo puuttuu tai on himmeää.

Aikuisuudessa elämänvoima kätkeytyy usein. Sen jokainen tuntee, mutta ulkopuolinen ei yleensä näe. Sen puuttumisen näkee paremmin. Nuorillamme on elämänvoimaa runsaasti, elleivät he itse tai ympäristönsä saa sitä vähenemään tai lähes katoamaan. Näin on jokaisen aikuisenkin kohdalla.

Elämänvoimaa vähentäviä asioita on valtavasti. Suurin vaikutus on yleensä kanssaihmisillä. Valtaosa ihmisistä ei kohtele toista niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Ollaan petollisia, ilkeitä, vähätteleviä, väkivaltaisia, manipuloivia, alistavia, vaativia, itsekkäitä – luetteloa voisi jatkaa paljonkin. Se johon nämä asiat kohdistuvat, ikään kuin kutistuu. Elämänvoimansa murentuu pikkuisen joka kerta, kun tällaisen asian kohteeksi joutuu. Koulukiusaaminen ja työpaikkakiusaaminen ovat näistä räikeimpiä ja näkyvimpiä esimerkkejä. Kodeissa tapahtuva henkinen ja/tai fyysinen väkivalta voi olla vielä tuhoisampaa.

Itsemurhat, kouluampumiset, sivullisten vahingoittaminen ovat usein seurausta siitä, että tekijän elämänvoimaa on kerta toisensa jälkeen murennettu niin, että hän ei enää kestä. Jokin sisäinen raja on rikkoutunut. Joskus on niin, että väkivallantekijä on uhri ja hänen uhrinsa on piinaamalla aiheuttanut rajan ylittymisen.

Elämänvoimaansa voi käyttää rakentavasti ja lisätä siten muidenkin elämänvoimaa. Kohtelemalla muita ihmisiä kunnioittaen. Samalla lisää omaakin elämänvoimaansa, sillä kaikenlainen myönteinen vuorovaikutus lisää kummankin osapuolen hyvinvointia ja elämänvoimaa. Ei tarvitse olla kyse mistään isosta asiasta. Joskus hymy tai ystävällinen sana riittää. Tai käytännön apu sitä tarvitsevalle. Silloin kun se tapahtuu ilolla ja toisen halutessa sitä vastaanottaa.

Kenenkään elämää ei paranna eikä elämänvoimaa lisää se, että päättelee itse sen, mitä toinen tarvitsee ja sen jälkeen puuttuu toisen elämään ilman hänen haluaan. Silloin ”auttaa” oman halunsa mukaan, itsekkäistä lähtökohdista, vaikka toinen tekisi asian tai valinnan mieluummin itse. Omalla tavallaan. Kunnioitus unohtui.

Kannattaa kokeilla sitä, ettei puutu toisen asioihin omine neuvoineen, ellei niitä pyydetä. Ystävyys ja kunnioitus on arvokkaampaa kuin toiselle sopimaton ja pyytämättä annettu apu tai neuvo. Joskus haluaa itse ensin pohtia asiaansa ja sitten voi haluta kysyäkin muiden mielipidettä. Kunhan on valmis.

Moni vanhempi yrittää pakottaa lapsensa tekemään uran, seuran, harrastusten ja muita vastaavia valintoja oman näkemyksensä mukaan kuuntelematta lastaan. Kummankin elämänvoima vähenee, kun ilo suhteesta katoaa.

Olen kirjoittanut siitä, miten muut voivat vähentää elämänvoimaa. Itse voi sen tehdä hyvinkin tehokkaasti. Toimimalla tavoilla, joita aiemmin luettelin ja vähentämällä siten toisen elämänvoimaa. Jos kohtelet toisia aiemmin luettelemillani kielteisillä tavoilla, se vähentää elämänvoimaasi huomaamattasi. Joudut joka kerta ponnistelemaan vihasi, kaunasi, kostonhimosi, näyttämisen halusi, pelkosi voittamiseksi. Ne kaikki nakertavat sinua sisältä päin. Pahinta on, että menetät itsekunnioituksesi. Vaikka muuta väittäisitkin – itsellesi ja muille.

Elämänvoimaa vähentää aikuisuudessa eniten stressi. Aiheutui se mistä syystä tahansa. Stressi aiheuttaa ongelmia sekä keholle että mielelle. Jaksamiseen ja terveyteen. Stressaantunut kadottaa ensiksi ilon. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa aivan kaikkeen. Siitä on puhuttu jo aivan liikaankin, joten en jatka siitä.

Vanhuuden elämänvoima vähenee vähitellen, vaikka siihen ei olisi mitään erityistä syytä. Sairaudet, yksinäisyys, huolet – taloudelliset, ihmissuhteisiin ja maailmantilanteeseen liittyvät jne. – aiheuttavat uupumusta ja elämänvoiman vähenemistä. Kuitenkin kaiken tämän keskellä jotkut onnistuvat säilyttämään elämänvoimansa. Onko meille syntymässä annettu eri määrät elämänvoimaa? Onko joillakin taito kerätä elämänvoimaa itselleen? Jos on, niin miten?

Elämänvoiman säilyttäminen on elämänlaadun kannalta tärkein asia. Mikään raha, upeat puitteet ja elämykset eivät korvaa sitä. Omaansa ja toisten elämänvoimaan voi vaikuttaa valtavasti.

Lisää seuraavalla kerralla.