Viimeksi kirjoitin elämänvoimasta ja mistä sitä löytyy. Nyt paneudun siihen, mitä se on ja mistä se koostuu minun käsitykseni mukaan.

Minusta elämänvoima koostuu vähintään kolmesta tekijästä.

Fyysinen eli kehon hyvinvointi on tärkeä osa elämänvoimaa. Keho voi hyvin, kun se saa sille sopivaa ravintoa, riittävästi ja sopivassa suhteessa liikuntaa ja lepoa. Saamme kaiken aikaa ja enenevästi suosituksia liikuntamuodoista, ravinnosta, unen laadun parantamisesta, vitamiineistä, kauneudenhoidosta ja monesta muusta asiasta, joiden sanotaan parantavan kehon hyvinvointia. Kuitenkin jokaisen keho on erilainen. Jos yhdelle sopii kestävyysurheilu, toiselle se ei todellakaan sovi. Sama pätee kaikkiin muihinkin neuvoihin. Haasteellista on löytää itselle sopivat asiat valtavan tarjonnan seasta. Ainoa ohje siihen on itsensä kuuntelu. Fyysisen hyvinvoinnin vaaliminen on tarpeen aloittaa mahdollisimman aikaisin ja jatkaa sitä koko elämän ajan, jotta elämänvoima säilyisi mahdollisimman hyvänä. Itselle sopivia asioita sopivassa suhteessa.

Henkinen hyvinvointi on toinen tärkeä elämänvoiman määrään ja laatuun vaikuttava osatekijä. Tarkoitan tällä mielen asioita. Mielen eli ajatusten, tunteiden, itsesäätelyn ja muun siihen liittyvän terveyttä. Mielemme kuormittuu tämän päivän informaatiotulvan vuoksi todella paljon. Tekoälyn tuomat harhautukset lisäävät sitä entisestään. Tuntuu, ettei kehenkään eikä oikein mihinkään tiedotuskanavaan voi uskoa. Ilmanko erilaisten terapioiden ja terapeuttien kysyntä on kasvanut valtavasti.

Mielenhuolto on ihan yhtä tärkeää kuin kehonkin huolto. Niillä on myös keskinäinen positiivinen riippuvuussuhde. Kun kehon hyvinvointi lisääntyy, lisääntyy hyvä mielikin. Ja kun ilolla harrastaa liikuntaa, jaksaa jatkaa harjoitusta pitempään ja useammin.

Hyvää mieltä on hyvä vaalia kieltäytymällä asioista, joiden jo valmiiksi tietää aiheuttavan pahaa mieltä. Jos se suinkin on mahdollista. Aina ei ole. Silloin ”palauttava harjoitus” on tarpeen. Sitä voi olla vaikkapa keskustelu luotetun ystävän kanssa.  Mielen huoltoon kuuluu myös mielialaa kohottavien asioiden etsiminen. Joskus se voi olla yksinolo. Vaikkapa lenkki koiran kanssa ilman muuta seuraa.

Erilaiset addiktiot eivät koskaan ole mielelle hyväksi. Niistä vapautumiseen tarvitsee usein apua, mutta sen etsiminen ja löytäminen ja siihen suostuminen on äärettömän tärkeää elämänvoiman kannalta. Ja monen muun asian. Addiktioon verrattava on uutisvirran jatkuva seuraaminen. Sekin voi olla haitallista, sillä nykyuutiset lisäävät huolia. On hyvä muistaa tunnettu neuvo: kiinnitä huomiosi vain niihin asioihin, joita voit muuttaa. Anna muiden vain olla. Älä tuhlaa aikaasi ja energiaasi niihin. Valitse huolella ne asiat, joihin keskityt. Ja karsi niidenkin määrä mahdollisimman pieneen, sillä mieli rasittuu yrittäessään selvitä monista asioista samaan aikaan. On parempi yrittää istua levollisesti mielen liukuhihnan ääressä kuin yrittää tarttua eri puolilta sinkoaviin pingispalloihin.

Myös mieli kaipaa lepoa. Yhdelle lepoa on leikkihetki lasten kanssa. Toiselle konsertti tai muu taide-elämys, kolmannelle reipas liikunta, neljännelle päiväunet, viidennelle puhelu ystävälle ja niin edelleen. On tärkeää löytää oma tapansa rentouttaa myös mieltään. Vanha sanonta pätee melko pitkälti: kun kehosi on väsynyt, rasita mieltä, kun mielesi on väsynyt, rasita kehoasi. Ihan aina ei tämäkään päde. Kuitenkin stressaavan työpäivän jälkeen kävely tai juoksulenkki ulkoilmassa voi tehdä ihmeitä.

Kolmatta elämänvoiman laatua kutsun sielun voimaksi. Siitä voi käyttää muitakin nimityksiä, mutta pidän tästä. Tarkoitan sillä sitä, että meillä on voimavaroja, joita ei voi selittää kehon eikä mielen avulla. Ne voimavarat näyttävät usein uinuvilta, kun kaikki on hyvin. Niitä tarvitaan silloin, kun keho tai mieli pettää tai on ”heikossa hapessa”.

On ihmisiä, jotka selviävät ”kuin ihmeen kaupalla” tilanteista, joista kenenkään ei uskoisi selviävän, jaksavat enemmän kuin inhimillisesti katsoen tuntuisi mahdolliselta. Asiaa voisi nimittää tahdonvoimaksi, mutta se on liian kapea selitys.

Sielun voima ilmenee usein silloin, kun järkemme sanoo jotakin asiaa oikeaksi ja kuitenkin sisimmässämme tunnistamme, että näin ei ole. Jotkut puhuvat sydämen äänestä. Suunnilleen siitä on kysymys. Ihmisen sielu on se, joka kuiskaa ”älä luovuta, sinä selviät kyllä” silloin, kun tuntuu, ettei jaksa enää ja kaikki toivo on mennyt. Sielun voima löytää sen kipinän, jonka avulla jaksaa vielä yrittää. Sielu tietää, että tämä ei ollut tässä. Vielä on muuta. Vielä on koettavaa. Sielun voima ikään kuin puhaltaa hiillokseen ja saa elämän liekin viriämään uudelleen tai voimakkaampana.

Sielun voima ohjaa valinnoissa. Omatunto on eri asia. Omatunto soimaa, kun on tehnyt jotakin vääräksi tietämäänsä. Sielu muistuttaa, että nyt kannattaisi tai ei kannattaisi toimia noin. Sen ääni on kuitenkin hiljainen ja hyvin usein jätämme sen kuuntelematta, kun mielemme halu ylittää sen äänen. Jälkeenpäin usein muistamme, että kyllähän minä oikeastaan tiesin, että tyhmästi tässä toimin, mutta en malttanut itselleni mitään. No, ensi kerralla paremmin.

Tarinaan tulee vielä jatkoa, mutta tämä tällä kertaa.