Lähdit tästä elämästä vuosi sitten nimipäiväsi aamuna kello 2.55. Et varmaan ikinä oikein täysin ymmärtänyt, miten paljon minä ja muut läheisesi sinua rakastimme. Minulle olit ikäerostamme johtuen äiti ja sisar. Nyt joulun alla kirjoitan sinulle tämän kirjeen, joka olisi ollut hyvä kirjoittaa eläessäsi.

Meillä oli ikäeroa lähes 15 vuotta. Äiti sairasteli ja oli väsynyt myös paljosta työstä maatilalla. Sinun harteillesi lankesi usein myös minun hoitamiseni. Vauvana nukuin päivät ja huusin yöt. Taisin valvottaa koko perhettä. Minua pidettiin päreistä tehdyssä pyykkikorissa pöytälampun alla. Lampun ympärille oli laitettu punaista kreppipaperia. Olikohan syynä se, ettei valo olisi liian kirkas vai se, että punainen väri tunnetusti lisää elinvoimaa, antaa energiaa. Oletettavasti myös yöllä huutamiseen.

Veljeni ja sinä olitte minulle äärettömän rakkaita ja olette olleet koko elämäni ajan. Sen olen onneksi saanut sinulle kertoa monesti. Lopulta sen uskoitkin ainakin kerran viime vuoden keväällä, kun yhdessä nauraen – mutta tosissamme – totesimme, että kumpikin meistä on saanut maailman parhaan sisaren.

Sinun on aina ollut vaikea ottaa vastaan ja uskoa tunnustusta ja kiitosta. Kasvatuksemme tulosta sekin. Siitä olen aiemmin kirjoittanut ainakin pariin kertaan, joten ei siitä tällä kertaa enempää. Olet rakastanut lapsiasi, lapsenlapsiasi ja minuakin ehdoitta. Milloinkaan minun ei ole tarvinnut epäillä rakkauttasi. Jokaisessa elämänvaiheessa olen voinut luottaa tukeesi.

Sinun oli helpompi uskoa toisten kiitollisuus ja rakkaus tekojen kuin sanojen kautta. Joka kerta hoivakodissa ilahduit, kun sinua tultiin katsomaan. Ja se ilo oli vilpitöntä. Se teki hyvää. Molemmille ja jokaiselle.

Veljemme lähti tästä maailmasta jo yli neljännesvuosisata sitten. Olen ollut onnekas saadessani juuri teidät kaksi kasvinkumppaneikseni. En muista ensimmäistäkään riitaa kenenkään meidän kolmen välillä. Eri mieltä olimme joskus, mutta riidellä ei tarvinnut. Onneksi. Nyt minä olen ainoa tästä sukupolvesta perheessämme ja äitini suvun serkuksista. Isän puolelta elää yksi serkku. Edustan siis uhanalaista lajia.

Kiitos yhteisestä matkasta Sirpa! Sytytän jouluna sinulle, veljellemme ja muille yhteisille poismenneille rakkaillemme kynttilät siihen tädiltämme perimääni messinkiseen kynttelikköön. Sen valo ja lämpö muistuttavat siitä, että tärkeintä elämässä ovat läheiset ja rakkaus. Se ylittää kuolemankin rajan. Nyt olet läsnä sydämessäni ja joulussani kauniina muistona. Kiitos siitä.