Alun perin Cartagenaan meno tuli mieleeni lähes vitsinä. Olin käynyt Kolumbian Cartagenassa ja kokemus oli ollut mielenkiintoinen sekä miellyttävä. Sitten kiinnostuin oikeasti Espanjan Cartagenasta. Olin suunnitellut päiväretkeä matkaohjelmaa tehdessäni, mutta ohjelman runsauden vuoksi luovuin ajatuksesta, kunnes viime tipassa päätin sen toteuttaa.

Päätin syödä aamiaisen asemalla, jotta ehdin varmasti junaan. Lähdin kävelemään kohti keskustaa löytääkseni taksin. Näin paljon nuoria, jotka jatkoivat vielä edellisenä iltana aloittamaansa Halloweenin juhlintaa. Vähän väsyneinä, mutta teemaan sopivasti pukeutuneina, osin hyvin iloisina virvoittavien juomien tms. ansiosta. Takseja ei näkynyt. Yhden kun näin, se ei pysähtynyt. Opin, että ainakin vilkkailla kaduilla taksi pysähtyy vain niille varattuun paikkaan, mikä yleensä on bussipysäkin yhteydessä. Oppiminen toi tuloksen.

Asemalla nautin tuoremehu-kahvi-täytetty croisant-aamiaisen. AVLO-juna Murciaan kulki noin 200 km/h ja sillä oli kaksi pysähdystä ennen Murciaa. Murciassa oli junan vaihto keskipitkän matkan (media distancia, jatkossa MD) junaan. Siihen noustiin ilman matkatavaroiden läpivalaisua ja liput tarkastettiin vasta junassa. Tämä juna taisi olla vähän kuin meidän huonokuntoinen lähijunamme voisi olla. Kiihdyttäessään se tärisi alkumatkasta hurjasti ja kulki jonkin aikaa niin hitaasti, että arvelin koko matkan kestoksi enemmän kuin luvatut 2,5 h.  Ei kestänyt, kiihdytti loppumatkasta. Maisemassa rannikon vuorijono oli välillä lähempänä, välillä kauempana. Kasvillisuus oli rehevää. Oltiinhan Espanjan melkein kaakkoiskulmassa. Ilmasto on suotuisaa viljelylle.

Cartagena on Murcian itsehallintoalueella vähän yli 200 000 asukkaan kaupunki. Sillä on pitkä historia. Kaupungilla näkyi mainostauluja, joissa kerrottiin sen sataman olevan 3000 vuotta vanha. Kaupungin nimi lienee joillekin tuttu historian tunneilta. Sen edustalla käytiin 1700-luvulla kuuluisa Cartagenan taistelu ja kartagolaiset olivat tunnettuja merenkävijöitä. Kaupungilla on pitkä tunnettu historia. Kaupunki siitä tuli vuonna 227 eaa. Sen jälkeen aluetta ovat asuttaneet useat kansat mm. visigootit.

Juna-asema oli remontissa, osin auki. Seurasin muita matkustajia, jotka lähtivät kaikki ylämäkeen leveää katua pitkin. Muualla näytti hiljaisemmalta. Liikenneympyrässä näin menevän turistibussin, johon en mitenkään olisi ehtinyt. Sen sijaan kahvittelin kivassa kahvilassa. Kyselin sieltä tietoja turistibussista. Eivät tienneet mitään siitä. Ei tiennyt liikenneympyrän bussipysäkillä istunut nainenkaan. Hän kuitenkin näytti minulle, mistä suunnasta löytäisin sataman. Olipa hyvä, ettei se turistibussi osunut reitilleni enää, sillä satama oli hyvinkin kävelymatkan päässä.

Satamassa oli monenlaisia laivoja ja paljon pienveneitä.  Kävelin Pyhän Jaakobin laiturille (dársena, joka on myös bussiseman laituri, junalaituri on andén). Jaakob sitä vartioi patsaana edelleen. Satama-alue on suojaisa, kaunis ja historiaa näkee joka puolella. Aivan sataman tuntumassa on mm. hyvin säilynyt roomalainen teatteri. Roomalaisajan muistoja on paljon muuallakin.  Juuri ennen saapumista satamaan, on suuri rakennus, melkein linna, jossa on mm. merimuseo. Vähän sen yläpuolella on Castillo de la Concepción -  kaupungin ehkä vanhin linna – aivan kaupungin sydämessä. Se oli valitettavasti juuri sinä päivänä suljettu. Satamasta näki myös vastakkaisen niemenkärjen huipulla olevan linnoituksen Castillo de Galeras.

Pyhimykset ovat arvossaan Espanjassa, joka on edelleen hyvin uskonnollinen katolinen maa. Se näkyy hyvin nimistössä.  Nuoriso sielläkin on etääntymässä uskonnosta, mutta osa on hartaita kristittyjä. On paljon myös muiden uskontojen tunnustajia. Cartagenan rantaa kiersi kävelyreitti (Sendero Azul, sininen polku), joka ei ole osa mitään Santiago de Compostelaan vievää reittiä. Tämä reitti on palkittu Espanjan parhaana ulkoilureittinä tänä vuonna. Siinä on kaistat sekä kävellijöille että pyöräilijöille. Näin monia reittiä seuraavia kulkijoita.

Söin lounaaksi tapakset pienessä ulkoilmapaikassa paikallisten kanssa. Tortillaa tietysti myös. Iltapäivän kävelin vielä kaupungilla ja lopuksi kahvittelin.

Paluujunan piti olla myös MD-juna. Se oli lähes AVE-tasoinen. Ilmeisesti MD-junat voivat olla melkein mitä vaan – tämän kokemuksen perusteella. Tällä kertaa Murciassa ei ollut junan vaihtoa, vaan jatkettiin samalla junalla. Se lähtikin paluusuuntaan. Yllättävämpää oli se, että viimeiseltä asemalta ennen Alicantea (Sant Gabriel, Pyhä Gabriel) juna myös lähti paluusuuntaan. Junamatka päättyi vielä yhteen yllätykseen. Alicantessa liput tarkistettiin jälleen. Junavuoro ilmeisesti kuului lähijunavuoroihin (cercanias), joista aina tullaan lipuntarkastusautomaattien läpi. Kävi niin, että minun lippuni QR-koodi ei toiminut, ei muutaman muunkaan. Henkilökunnan avustuksella pääsimme ”vapauteen”.

Ilta päättyi miellyttävästi. Oli kaunis sää ja lämmintä. Päätin kävellä asemalta hotelliin. Matkaa lienee vajaat pari kilometriä. Jonkin aikaa kuljettuani aloin miettiä, olinko lähtenyt sittenkään oikeaan suuntaan. Kysyin asiaa kohdalle osuneelta naiselta. Oikea oli suunta ja tämä Mila lähti kävelemään kanssani. Hän saattoi minut aina Rantapaseolle saakka. Siellä kiitin häntä ja jäin istumaan vähäksi aikaa penkille levähtämään. Oli tullut käveltyä melko reippaasti huomaamatta. Hän oli ilmeisesti iltalenkillä, tossuista ja asusta päätellen. Saimme kumpikin seuraa ja mukavan juttutuokion.

Paseolla söin iltapalan. Sen jälkeen palasin majapaikkaani. Siellä vuode oli taas koristeltu asetelmalla ja kaikki hyvin. Makeat yöunet sain.

Seuraavan päivän iltana oli kotimatkalle lähdön aika. Sitä ennen ehdin tutustua lähemmin Alicanteen.

Kuvat:

Maisemia matkalta, kolme kuvaa

Ensimmäinen MD-junani Cartagenan asemalla

Sataman seutua: palmuja ja suihkulähde

Pyhän Jaakobin laituri

Näkymä satamasta Castillo de Galerasin suuntaan