Cuencan vanha kaupunki on pieni. Vaikka vietin kaupungissa vain vajaan vuorokauden, ehdin nähdä sen tärkeimmät nähtävyydet ja kiertää lähes koko alueen ympäri. Korkeuserot ovat melkoiset ja portaita tuli noustua ja laskeuduttua hurja määrä. Pysähdyin lepäämään hengästyneenä erään pitkän portaikon puoliväliin. Sen huomasi miehensä kanssa kävelyllä ollut nuori nainen, joka kiirehti tarttumaan minua käsikynkästä ja niin nousimme portaat ylös yhdessä. Kiitollinen olin ja olen.
Cuencan nähtävyyksiä:
Katedraali on suuri ja hämmästyttävän hieno nähtävyys. Se rakentaminen aloitettiin 1100-luvulla ja sitä on laajennettu myöhemmin useaan kertaan. Sen pituus on 120 m, korkeus 36 m ja pinta-ala 10 000 neliömetriä. Siihen liittyy monia tarinoita. Sitä on pidetty jopa Graalin maljan säilytyspaikkana. Muista kirkoista poiketen siellä on myös eläimiä kuvaavia patsaita, myös sellaisten, joita ei esiinny Espanjassa. Minua hämmästyttää, miten valtavia kirkkoja on rakennettu pienillekin paikkakunnille. Ja miten taidokas, rikas ja monipuolinen niiden sisustus on.
Heti sisään tullessa huomaa viimeistä ehtoollista kuvaavan taideteoksen. Se ei ole taulu vaan kolmiulotteinen iso taideteos, patsasryhmä. Eri pyhimyksille omistettuja kappeleita on paljon. Ne ovat toinen toistaan kauniimpia. Tauluja ja patsaita on myös pylväissä ja katedraalin kolmen laivan seinillä. Tunnelmallinen ja kaunis paikka. Sanotaan, että se on Espanjan ensimmäinen goottilaistyylinen kirkko.
Katedraalilta kävelin rotkolaakson ylittävälle San Pablon sillalle nähdäkseni kaupungin iltavalaistuksessa sieltä käsin. Jalkojeni alla vähän liikahtelevat laudat tekivät olon epävarmaksi. Niinpä otin nopeasti valokuvan kaupungista ja sen kuuluisista riippuvista taloista. Riippuvat talot (casas colgadas) on rakennettu 1500-luvulla jyrkänteen reunaan ja ne näyttävät riippuvan suoraan kallion seinämästä. Parvekkeet ovat ”tyhjän päällä”. Taloissa on abstraktin taiteen museo. Jätin väliin. Riippuvat talot ovat Cuencan kuuluisin nähtävyys.
Aamiainen ja ”tapaaminen” Teresan kanssa
Aamiaisella kahvi ja kuuma maito tuotiin kauniissa kannuissa pöytään ja kokosin lautaselleni monenmoista hyvää. Istuin lattiasta kattoon ulottuvan ikkunan vieressä ja ihailin maisemaa. Ei sopisi korkean paikan kammoisille tämä pöytä. Mutta elämys se oli. Suuntasin sen jälkeen kaupungin ylös-alas-kujille ja portaille. Näin mm. paljasjalkakarmeliittojen luostarin, inkvisitiopalatsin, jesuiittojen koulun, muutamia näköalapaikkoja.
Avilan Teresa oli mukanani tälläkin matkalla. Zaragozan eräässä kirkossa näin hänestä maalatun ison taulun. Cuencassa osuin huomaamaan paljasjalkakarmeliittaluostarin (convento de carmelitas descalzas). Teresa perusti tämän sääntökunnan 1500-luvulla. Inkvisitio ahdisteli häntä ja yritti estää häntä kirjoittamasta kirjojaan. Myöhemmin inkvisitio vangitsi ja kohteli kaltoin karmeliittaveli, mystikko Juan de la Cruzia, jonka jakoi Teresan ajatusmaailman.
Mielenkiintoista oli, että inkvisitiopalatsin edessä oli pappi Luis de Leónin patsas. Hän syntyi Belmontessa Cuencan maakunnassa. Inkvisitio vainosi häntä ja vangitsi viideksi vuodeksi, mutta vankeusajan jälkeen hän sai jatkaa kirjailijana ja Salamancan yliopiston professorina. Sanotaan hänen aloittaneen ensimmäisen vankeusajan jälkeisen luentonsa sanoilla: kuten viimeksi totesin …. Hän myös toimitti ja julkaisi vuonna 1588 (kuusi vuotta Teresan kuoleman jälkeen) ensimmäisen Teresan kirjoitusten kootun laitoksen. (Teresasta olen kirjoittanut jo heinäkuussa 2024.) Inkvisitiopalatsissa toimii nykyään Cuencan historiallinen arkisto.
Minusta on suorastaan huvittavaa se, että tämän katolisen papin Luis de Leónin suosituin teos oli vuonna 1583 ilmestynyt kirja Täydellinen aviovaimo (La perfecta casada), joka oli tarkoitettu opaskirjaksi hiljattain avioituneille naisille. Olihan hän tietysti 56-vuotiaana jo kuullut lukemattomien aviomiesten ja -vaimojen tunnustuksia rippituolissa ja oli tehnyt niistä omat johtopäätöksensä. Olisi mielenkiintoista lukea tuo kirja.
Lähtöni majatalosta sujui mukavasti. Eräs aviopari oli lähdössä kaupungille ja mies huomasi minut matkalaukkuni kanssa. Hän nappasi sen ja kantoi ylös portaita. Majatalossa ei toki ole hissiä ja vastaanotto on kymmentä porrasta ylempänä muita tiloja. Respa soitti taksin, joka kuljetti minut mukavasti juna-asemalle. Alkoi tämän reissuni viimeinen siirtymätaival Cuencasta Albaceten kautta Alicanteen. Siitä seuraavaksi.
Suosittelen Pyhän Joosefin majataloa lämpimästi Cuencaan matkustaville historiafriikeille.
Kuvat:
Cuenca, riippuvat talot, katedraali, ”kotikatu” ja näkymä sillalta kaupunkiin iltavalaistuksessa
Viimeinen ehtoollinen katedraalissa
Karmeliittaluostari ja Plaza Mayor (suurtori)
Kaupunkinäkymää
