Sorian kaupunki on samannimisen maakunnan pääkaupunki Kastilia ja Leónin itsehallintoalueella, vajaan 200 km:n päässä länteen Zaragozasta, Duero-joen rannalla. Asukkaita kaupungissa on noin 40 000, mikä on noin puolet Sorian maakunnan väkiluvusta. Maakunnan väestötiheys on Euroopan pienimpiä. Kaupunki on vähän yli kilometrin korkeudella maanpinnasta. Nousimme siis noin 800 metriä ylämäkeen ajomatkan aikana. Lämpötila laski samalla viisi astetta.
Bussimatka kesti kolme tuntia ja 45 minuuttia. Poikkesimme monissa pienissäkin kylissä matkalla. Alueella oli paljon viljanviljelyä ja joitakin hedelmätarhoja, mutta oli myös karuja, hedelmättömiä alueita, kukkuloiden rinteitä ja etenkin tuulimyllyjä. Kerran näin yhdellä silmäyksellä noin sata tuulimyllyä. Myös aurinkovoimaloita näkyi jonkin verran. Eri lähteiden mukaan tuulivoiman osuus Espanjan energiatuotannosta on 22 % ja aurinkovoiman 11 %. Kummankin osuus on kasvava. Koko Iberian niemimaa on tuulista aluetta, joten myllyjen määrän ymmärtää.
Alueella on ollut asutusta hyvin kauan. Jo 100-luvulla eaa silloiset numantialaiset taistelivat roomalaisia vastaan. Myöhemmin alueesta taistelivat kristityt ja muslimit. Yhtä tappelua koko historia tuntuu olevan. Ihminen ei taida oppia ollenkaan olemaan ihmisiksi?
Sorian kaupungissa tuntui olevan pääasiassa ylä- tai alamäkiä, tasamaata hyvin vähän. Kävellen saavuttaa koko keskustan. Tullessani kaipasin kahvia ja poikkesin pikkuiseen paikalliseen kahvilaan, joka oli täynnä melkein yksinomaan eläkemummoja ja pappoja. Kaikki tuttuja keskenään.
Minulle suositeltiin käyntiä Santo Domingon kirkossa ja sinne poikkesin. Kirkko on rakennettu mäen päälle 1100-luvulla ja myöhemmin restauroitu useaan otteeseen. Sen yhteyteen perustettiin 1500-luvulla dominikaaniluostari. Kun nunnat alkoivat saapua messuun omaan osastoonsa, poistuin paikalta. Joku muu turisti yritti huutaa heille ja kysyä jotakin. Nunnat eivät hievahtaneetkaan. Ehkä olivat tehneet hiljaisuuden lupauksen.
Santo Domingon kirkossa säilytetään kunnianarvoisan äiti Clara -nunnan (1902-1973) maallisia jäännöksiä. Sanotaan, että hänen kehonsa ei ole kuoleman jälkeen maatunut ja sitä säilytetään kirkossa. Paavi Franciskus myönsi hänelle vuonna 1914 arvonimen venerable, kunnianarvoisa. Hänellä kerrotaan olleen voimakas luonne, mutta hän piti sen hyvin kurissa. Siinä olisi opittavaa meille muillekin.
Söin herkullisen lounaan paikallisessa ravintolassa ja katselin kaupungin jouluvalmisteluja. Kuusen metallikehikko oli jo pystytetty. Kävelin sitten pitkää ylämäkeä kohti linja-autoasemaa. Matkalla oli suuri kaunis puisto ja siellä pikkuinen kappeli, Nöyrän (humilde) Jeesuksen kappeli.
Soria on rauhallinen pieni paikka. Siellä on Numantine-museo, muitakin kirkkoja ja luostareita, joten nähtävää riittää. Ja historiaa. San Juan de Duero -luostarissa Johanniittain ritarikunta piti aikanaan päämajaansa. Yhtenä esimerkkinä.
Sorian uudetkaan rakennukset eivät ole kovin korkeita. Elämä oli ainakin tuona päivänä rauhallista ja leppoisaa. Ja ihmiset kovin ystävällisiä, kuten kaikkialla muuallakin matkani aikana. Soriaan lähdin siksi, että halusin nähdä tuon Euroopankin mittakaavassa harvaanasutun seudun ja sen maaston.
Kuvia:
Kukkulan rinne matkalla sekä pieni osa tuulimyllyistä
Santo Domingon kirkko - 3 kuvaa
Sorian keskustaa
