Olin varannut hotellin Zaragozasta neljäksi yöksi. Siellä käyminen on kuulemani mukaan nykyään muodikasta. Moisesta en tiennyt matkaani varatessa. En yhtään ihmettele asiaa, sillä niin kaunis ja kiinnostava kaupunki se on.

Minulle osui tulomatkalleni taksikuski, joka kertoi tärkeimmät nähtävyydet korostaen erityisesti Aljaferiaa. Se oli vähällä jäädä näkemättä ja olisin menettänyt todella paljon. Tulomatkan sateenkaari myös ilahdutti. Se on minulle symboloinut aina toivoa ja hyvää.

Zaragoza on Aragonian itsehallintoalueen pääkaupunki. Se sijaitsee noin 250 metrin korkeudella merenpinnasta, Ebro-joen varrella. Kaupungissa asukkaita on noin 700 000. Keisari Augustus perusti kaupungin jo vuonna 24 eaa. Roomalainen teatteri ja kylpylä ovat edelleen nähtävissä. Augustuksen – tämän ensimmäisen verollepanijan – patsas on kauppahallin edustalla.

Vanha kaupunki ja kiertoajelut

Tämänkin espanjalaisen kaupungin vanha kauppahalli on avara ja korkea, ikkunoissa lasimaalaukset. Leveiden käytävien varrella oli siistejä elintarvikemyymälöitä, joiden tuotteet oli aseteltu houkuttelevasti esiin. Asiakkaita oli paljon.

Zaragozan vanha kaupunki on suuri ja täynnä nähtävyyksiä. Ensimmäisen aamupäivän tutustuin kävellen alueeseen ja tärkeimpiin nähtävyyksiin. Tärkeimpänä pidetään katolista katedraalia Nuestra Señora del Pilar. Legendan mukaan Neitsyt Maria ilmestyi pyhälle apostoli Jaakobille seisten pylvään (pilar) päällä. Tapahtumaa juhlitaan joka lokakuun 12. päivä. Samana päivänä sanotaan Kristoffer Kolumbuksen löytäneen Amerikan. Satuin huomaamaan tuon juhlapäivän ja siksi siirsin matkaani myöhemmäksi. En halunnut moiseen tungokseen. Kirkossa seisoi ihmisiä jonossa odottaen vuoroaan päästä suutelemaan kiveä, jonka sanotaan olleen tuon legendassa kerrotun pylvään yläpäässä. Sen lähemmäs Neitsyt Mariaa nykyihminen ei fyysisesti voi päästä. Varmaankaan.

Kyseinen katedraali oli iso ja komea, mutta itse pidin enemmän Pilar-aukion toisessa päässä olevasta Vapahtajan (San Salvador) katedraalista (La Seo -nimellä tunnettu). Sen kauneus mykisti ja sai kylmät väreet kulkemaan kehossa. Niin vaikuttava se oli. Myös sen ulkoseinän kaakelointi oli upea. Ostin itselleni kirkon myymälästä rukousnauhan muistoksi.

Jalkaparkani kipeytyivät runsaasta kävelystä ja satuin huomaamaan linjan Ci4-bussipysäkin Ebron vastarannalla Mercadona-kaupan lähellä. Mercadonasta hain hedelmiä evääksi. Tutkin pysäkillä bussin reittiä ja totesin, kuten nimikin viittaa, että se kiertää ympyrää. Siihen siis. Hotelliltani pysäkille oli matkaa vajaat puoli kilometriä. Ci4 tuli tutuksi myöhemminkin, sillä sen kyydissä pääsi Delicias-asemalle 15 minuutissa. Yhden bussi- tai ratikkalipun hinta on 1,65 euroa. Sain tunnin kiertoajelun tuolla summalla ja tutustuin asuinalueisiin sekä mm. yleisradion, uimahallin yms. alueisiin. Ajelin vielä linjalla Ci3, joka kulki vähän eri alueilla, myös liikekeskusalueella, päinvastaiseen suuntaan. Sillä pääsi mukavasti linja-autoaseman ovelta vielä lähemmäksi hotellia. Kaupungissa ovat vielä linjat Ci1 ja Ci2 sekä lukuisia muita bussilinjoja, ratikkalinjat 1 ja 2 sekä metro. Liikenne sujuu. Löytyy myös turistibussi, joka tekee opastettuja kiertoajeluja kaupungilla. Ainakin Pilar-aukiolta sen pysäkki löytyy. Kuljin omin päin.

Aamiaisesta ja seurustelusta:

Tähän väliin kerron aamiaisesta. En ollut varannut aamiaista, joten maksoin valitsemistani listan vaihtoehdoista joka kerta erikseen. Osuin heti ensimmäisenä päivänä tilaamaan listalta Morning Bowl –annoksen. Siinä oli kauraa (puuroa), jugurttia, hunajaa ja päällä hedelmiä. Se OLI hyvää. Aion kokeilla kotonakin. Lisäksi riitti maitokahvi (cafe con leche) ja croisant. Ensimmäisenä aamuna otin croisantin sijaan puddingin, joka oli jonkinlainen leipävanukkaan viipale. Hyvää oli, mutta ei meinannut mahtua meikäläiseen.

Yhtenä aamuna tulin aamiaiselle kahdeksan jälkeen, jolloin jokaisessa pöydässä oli jo asiakas. Pyysin saada istuutua erään nuorehkon naisen pöytään. Lupa tuli. Hän oli tilannut kahvin ja espanjalaiseen tapaan paahtoleivän, jonka päällä oli murskattua tomaattia. Seurasi mielenkiintoinen keskustelu. Häntä Suomi kiinnosti kovasti. Joku ystävänsä oli jopa käynyt Helsingissä. Sain mainostaa omaa maatamme varsin monipuolisesti. Hauska sattuma oli, että satuin sillä hetkellä unohtamaan revontulet espanjaksi. Ei hätää. Kun kerroin, että kyse on valoista, jotka tanssivat taivaalla kuin sateenkaari, hän heti tiesi, että aurora borealis on kyseessä. Hän ihmetteli talven pimeyden lisäksi minun runsasta aamiaistani ja kyseli, että noinko paljon me siellä kylmässä pohjolassa yleensäkin syömme aamuisin. Sen myönsin. Hänen oli lähdettävä päivän kiireisiin ennen kuin ehdin sanoa, että me emme syö illalla kymmeneltä illallista niin kuin espanjalaiset. Hänen lähtiessään nousimme seisomaan ja kättelimme – kumpikin selvästi iloiten tapaamisesta.

Zaragozassa tunsin oloni hyvin kotoiseksi, sillä paikalliset muistuttavat suomalaisia paljon enemmän kuin eloisat andalusialaiset. Pukeutuminen oli hyvin suomalaista. Toppatakit, farkut, t-paidat oli yleisin asu. Eniten suomalaisuutta oli se, että bussissa ei menty toisen viereen istumaan, jos vapaata muualla oli. Ja bussissa kukaan ei puhunut, jos ei tarpeen ollut. Silti olivat yhtä avuliaita ja ystävällisiä kuin eteläisemmät maanmiehensä.

Aljaferian palatsi

Lopuksi on kerrottava Aljaferiasta, upeimmasta nähtävyydestä matkallani. Muslimit rakensivat sen 1050-luvun loppupuolella hallintopalatsiksi. Sittemmin se on toiminut inkvisition päämajana ja vankilana, aragonialaisten kuninkaiden palatsina ja nyt Aragonian parlamentin (cortes) rakennuksena. Se on Unescon maailmanperintökohde ja yksi Espanjan kolmesta upeimmasta muslimiajan rakennuksesta.

Kävelin hotellista palatsille ja olin perillä ennen avaamisaikaa kello kymmentä. Lippukassalla oli jo jonoa. Meidät päästettiin pieninä ryhminä sisään. Kuljin ensin alakerrassa ja huomasin hissin päänäyttelykerrokseen. Siellä vartija tuli varmistamaan, etten aiheuta mitään vahinkoa kallisarvoiselle Goya-näyttelylle. Olin ollut harmissani, kun Goya-museo oli suljettu. Nyt sainkin aivan yksin kierrellä katsomassa näitä suurenmoisia tauluja upeassa palatsissa. Muut ehtivät vasta paljon myöhemmin paikalle. Erityisesti Aragonian kuninkaan Kaarle IV:n muotokuvan silmät ovat jääneet mieleeni. Harva taiteilija osaa maalata hyvin silmiä. Suomalainen Maria Wiik on minusta mestari tässä asiassa. Hän osasi maalata silmät niin, että mallin tunne tulee niissä esiin. Kaarlen vaimolla Maria Luisalla oli muotokuvassa hassu hattu, vähän niin kuin tänä päivänä Ascotin laukkakilpailun yleisön naisilla.

Itse Aljaferian palatsi on valtavan kaunis, täynnä muslimiajan taidokkaita rakennustaiteen mestarillisia luomuksia. Netistä löytyy siitä paljon hyviä kuvia. Sanoin ei pysty kuvaamaan kaikkea sitä kauneutta.

Viimeisenä Zaragozan päivänä ajelin myös ratikka ykkösellä sen toiselle päätepysäkille ihan vain sen vuoksi, että pysäkkien nimet olivat kiinnostavia, kuten Taikuri Oz, Singing in the Rain ja niin edelleen. Jälleen tuli tutustuttua uusiin Zaragozan alueisiin. Minä lähdin seuraavana päivänä Zaragozasta, mutta Zaragoza ei lähde minusta. Se jätti kauniin, ystävällisen muiston.

Kuvat: 

Katedraali Nuestra Señora del Pilar joelta nähtynä ja sisänäkymä

Jono odottamassa kiven suutelua

La Seon ulkoseinää, sivulaiva ja yksi kappeleista 

Aljaferiaan jonottamassa, sisäpiha ja seinämä, Kaarle IV ja Maria Luisa