Näin väitti eräs arvostamani henkilö. Jäin miettimään kommenttia.

Mietin oman lähipiirini miehiä. Isälläni oli runsaasti ystäviä. Niin miehissä kuin naisissakin. Sukuunsa hän piti ahkerasti yhteyttä. Hänestä pidettiin.

Veljelläni samoin oli ystäviä. Tietenkin paljon seurusteltiin perheittäin, mutta omia ystäviä oli lisäksi. Usein heidän puolisoistaan tuli koko perheen ystäviä. Sama näyttää olevan tilanne poikani kohdalla

En tunne montaa miestä, joilla ei olisi ystäviä. Itse olen muutaman miehen ystävä, jopa hyväkin ystävä. Ja korostan tässä sanaa YSTÄVÄ. Niin moni kuvittelee, että on jotakin ”vispilänkauppaa” menossa, jos käy kahvilla vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Tai sauvakävelyllä. Kyllä voi olla ystävä, vaikka ollaankin eri sukupuolta. Toki useimmat ystäväni ovat naisia.

Mietin myös sanan ystävä merkitystä. Laulu ’Mistä tunnet sä ystävän’ kertoo hyvin sen, mistä ystävyydessä on kysymys. Kun sen sanoja vasten tarkastelee ystäväpiiriään, monikin voi todeta, että todellisia ’koettelemuksen-kestäviä-ystäviä’ ei ole suurta joukkoa. Pintaliidossa sitä voi olla vaikea huomata. Ystävien puute tai vähäisyys voi selittyä monesta syystä. Yksi on se, että ei kaipaa ystäviä. Kaikilla ei ole samanlaisia tarpeita. Omat tai lähipiirin asettamat vaatimukset estävät usein ystävyyksien syntymisen. Puoliso ei ehkä hyväksy ystäviä ja vähitellen ystävät katoavat. Kukaan ei jaksa pitää yhteyttä yksipuolisesti. Ellei ole kyse tosi ystävyydestä, joka ymmärtää. Tosi ystävyys kestää kyllä tauotkin.

Yksi syy vähäiseen ystävämäärään voi olla oma kriittisyys. Ehkä arvostaa ihmisissä joitakin ominaisuuksia ja rajoittaa siksi ystäväpiirinsä vain tietynlaisiin ihmisiin. Kriteereitä voivat olla esim. varallisuus (vain suunnilleen saman varallisuustason omaavat kelpuutetaan), koulutustaso tai ammatti (vain korkeakoulutetut tai esim. hyvinvointipalveluja tarjoavat hyväksytään), uskonnolliset (vain samaa suuntausta tunnustavat sopivat ystäviksi), perhesuhteet (ei nais- tai miespareja kiitos) ja niin edelleen.

Kirjassani on yksi luku tästä aiheesta. Siinä mainitaan myös ne, jotka hakeutuvat ystäviksi hyötyäkseen ’ystävyyssuhteesta’. Ne suhteet ovat jotakin ihan muuta kuin todellista ystävyyttä.

Todellisten ystävien määrä jää vähäiseksi, jos ulkoiset seikat määräävät syntyykö meille ystävyyssuhteita. Kyse voi pikemminkin olla yhteisestä ylenkatseesta. Yhdessä katsomme pitkin nenänvarttamme niitä, jotka eivät täytä ehtojamme. Onko siinä sitten jotakin väärää. Ei ole. Jokaisella on mahdollisuus valita. Valinnoilla on kuitenkin myös seuraukset. Joskus se voi merkitä sitä, että ystävämäärä jää vähäiseksi. Tärkeintä ovat tosiystävät. Ne, joita on valmis tukemaan silloinkin, kun he käyttäytyvät tavalla, jota on vaikea ymmärtää. Ne, jotka tukevat, kun itsellä on vaikeaa.

Ystävyys on elämän suola ja sokeri. Nautitaan siitä sopusointuisesti. Ollaan ystäviä toisillemme ja hyväksytään ystäviksemme nekin, jotka tulevat eri elämänpiiristä kuin omamme on. Silloin saatamme löytää jotakin hyvin arvokasta. Ja oppia paljon uutta.

Lopuksi totean, että on sitä naisiakin, joilla on vähän ystäviä. Ei se ole miesten ’etuoikeus’. Ja on miehiä, joilla on useita tosiystäviä. Kyse on henkilöstä. Ei sukupuolesta.