Olen viime aikoina joutunut pohdiskelemaan ihmisen vapaata tahtoa ja sen seurauksia.

Meillä jokaisella on vapaa tahto. Se ei tietenkään tarkoita, että voisimme tehdä ihan mitä tahansa mieleemme juolahtaakaan. Meitä rajoittavat ja estävät monet asiat: toisten ihmisten yhtä vapaa tahto, lainsäädäntö, ikä- ja monet muut rajat, ujoutemme, vammamme, sairautemme ja moni muu. Usein eniten estämme itse itseämme.

Vapaa tahto antaa mahdollisuuden valita. Meillä on koko ajan vaihtoehtoja absoluuttistenkin rajoitusten puitteissa. Voimme ujoudestamme huolimatta nousta esiintymään. Voimme rohkaistua uhmaamaan auktoriteettia. Voimme päättää karata kotoa tai irtisanoutua työpaikasta.  Voimme tehdä asioita, joita yleensä emme tee. Kyse on motivaatiosta ja siitä, kuuntelemmeko itseämme vai muita.

Kun tahtomme törmää sellaiseen seinään, että siitä ei pääse läpi, voimme valita suhtautumisemme. Voimme jäädä surkuttelemaan itseämme. Voimme raivostua. Voimme myös alkaa miettiä mitä tekisimme aikomamme asian sijaan. Voimme miettiä, kannattaako tuhlata adrenaliiniamme vai etsiä rakentavia, oloamme parantavia vaihtoehtoja.

Vapaa tahtomme ajaa meidät toisinaan tekemään valintoja, jotka eivät ole hyväksi meille. Toimimme harkitsematta. Kovin tuttua etenkin nuoremmalle itselleni. Emme ehkä mieti valintojemme seurauksia riittävästi. Ehkä mietimme asiaa vain omalta kannaltamme. Ehkä emme näe kokonaisuutta. Tarvitaan viisautta ja rohkeutta lähteä korjaamaan sitä, minkä valinnallamme aiheutimme. Itsellemme ja muille.

Joskus on vaikea ymmärtää sitä, mitä toisen ihmisen vapaa tahto saikaan aikaan. Voi pitää valintaa kovinkin vääränä. Onko silloin oikeus puuttua asiaan? Onko toisen kunnioittamista se, että estää hänen valintaansa toteutumasta, vaatii häntä muuttamaan sitä tai arvostelee sitä? Tällä kohtaa itsehillinnästä on paljon apua. Ellei kyse ole fyysisestä vahingoittamisesta, en menisi sekaantumaan asiaan.

Jokaisella on oikeus toimia niin kuin toimii, oli minun mielipiteeni sitten miten erilainen tahansa. On oikeus erehtyä. On myös oikeus saada anteeksi erehdyksensä, jos aidosti sitä pyytää. Jokainen vastaa omista valinnoistaan. Ja myös niiden seurauksista. Joskus väärä valinta on oikea. Joskus se antaa arvokkaan opetuksen, vaikka saattaakin kirpaista.

Minä haluan käyttää vapaata tahtoani niin, että se edistää hyvinvointiani. Siihen kuuluu huomioni kiinnittäminen fyysiseen terveyteni ja sen ylläpitäminen mahdollisuuksien mukaan. Siihen kuuluu yhteydenpito ystäviini ja läheisiini. Siihen kuuluu myös se, että en tee tekoja, joilla satutan lähimmäisiäni. Sillä se jos mikä saa itselleni pahan olon. Pyrin rakentamaan, en repimään. Aina ei voi onnistua. Yritän hyväksyä itseni myös silloin, kun olen epäonnistunut.