Tuon melkein 4000 vuotta vanhan lain säädökset tulivat mieleeni, kun mietin ymmärtämistä.

Hammurabi loi lakinsa (282 pykälää) paimentolaiskansalle, jossa elämän olosuhteet olivat kovin erilaiset kuin meidän länsimaisessa yhteiskunnassamme. Jos esimerkiksi varasti toisen vesileilin, se saattoi merkitä uhrin kuolemaa aavikolla. Laki tunnetaan parhaiten sanoistaan: ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. Sanonta on kuitenkin peräisin Vanhasta Testamentista, mutta nykymaailma luulee sitä Hammurabin keksinnöksi.

Entä jos nyt sovellettaisiin samalla tavoin esim. sammakko sammakosta tai graffitti graffitista? Viikolla näin uutisen, missä rippikoululeirillä poika oli ”yllyttänyt” toista poikaa syömään elävän sammakon. Yllyttäjän, syöjän ja yhden kaverin rippikoulu päättyi siihen. Uutisen otsikossa sanottiin, että yllyttäjän isä päätyi kovaan ratkaisuun. Minut yllätti se, että ratkaisuna oli isän ja pojan kirkosta eroaminen.

Tapaus herätti minut miettimään, että isä hyväksyi poikansa teon, jolloin poika ymmärsi tehneensä hyväksyttävän teon. En tietenkään tiedä tapahtumien kulkua, mutta voisin kuvitella, että sammakon syöjä ei sitä ihan vapaaehtoisesti, mielellään tehnyt. Oliko syöjä yllätyshullu koltiainen? Ehkä. Oliko kyseessä kiusaamistilanne. Ehkä. Tässä tietenkin epämiellyttävää on elävän, myös rauhoitetun, eläimen syöminen, mutta en nyt puutu enempää siihen. Kyse on siitä, mitä pojat oppivat tilanteesta ja oppivatko muut paikalla olleet tai me sivulliset yhtään mitään.

Otsikkoa lukiessani oletin isän kovan ratkaisun olleen sen, että poika itse söisi vastaavanlaisen elävän sammakon hänen valvonnassaan ja kaverien katsellessa. Se olisi ehkä opettanut jotakin enemmän kuin se, että suututaan sille, joka uskalsi ilmaista, että teko oli väärin inhimillisesti ja eläinsuojelullisesti. Hammurabin laki olisi minusta soveltunut hyvin tähän tapaukseen.

Suurin into tehdä graffitteja sinne, missä se on kiellettyä, on ilmeisesti jo ohi. Kuitenkin näitä edelleen näkyy kerrostalojen seinissä ja muuallakin. Minua eivät häiritse alikulkutunnelien seinien graffitit, mutta talojen ulko- ja sisäseinien graffitit vähän kyllä. Olen miettinyt, että näille piirtäjille ymmärrystä lisäävä ja varsin raju kokemus olisi se, että heidän pitäisi tehdä vastaava graffitti oman kotinsa seinään. Ja sitten huolehtia omin kätösin, että se tulisi poistettua sekä kotoa että mieluusti myös alkuperäiseltä paikaltaan. Taidan nyt manata vähän liian rajuja keinoja, mutta mikä muu auttaisi!

Toisinaan kuulen sanottavan: ”Minähän sanoin ….”, kun moititaan lasta tai kumppania sanojan mielestä vääränlaisesta toiminnasta. Sanominen ei riitä ymmärryksen syntymiseen, kuin harvoin. Jos haluaa ohjata toista mielestään oikeanlaiseen toimintaan, on tarpeen varmistua siitä, että sanoma tulee ymmärretyksi eikä vain kuulluksi. Kuulija voi olla keskittynyt muuhun, eikä sanoma mene perille. Tai sanoma on kerrottu niin epäselvästi, että sitä ei ymmärretä aiotulla tavalla. Ymmärtämättömyyteen on monta syytä. Myös haluttomuus. Ja nuoruusiän kuohuvat tunteet ja voimantunto ja kokeilunhalu ja kokemattomuus ja …

Toivottavasti jaksamme ohjata ja opastaa nuoriamme – ja muitakin sen tarpeessa olevia - niin, että Hammurabin ja muita lakeja ei tarvita, vaan yhteiselomme sujuu mukavissa merkeissä. Keskinäisen ymmärryksen ja hyvän tahdon vallitessa.