Luulen olevan kovin tavallista sen, että uskomme auktoriteettimme olevan oikeassa myös muissa asioissa kuin siinä, joka alun perin herätti uskomme häneen. Tuskin kannattaisi.

Näemme paljon esimerkkejä auktoriteeteista liikemiehissä, jotka ovat menestyneet. He ovat saavuttaneet paljon elämässään. Varallisuutta etenkin. Ihailemme hänen taitojaan, vaikka kyse voikin enemmän olla hyvästä onnesta ja uhkarohkeudesta. Näin on usein äkkirikastuneiden kohdalla. Sitten on niitä, jotka kärsivällisesti faktoihin perustuen ja liikemaailman lainalaisuudet tuntien ovat rauhallisesti luoneet menestyvän yrityksen. Molemmat ansaitsevat kunnioituksen, mutta rahani laittaisin likoon mieluummin jälkimmäisen bisnekseen. Jos olisin niitä, joilla sijoitettavaa riittää.

Kuitenkin tämä jälkimmäinenkin saattaa epäonnistua. Ehkä markkinatilanne muuttui, ehkä tuli kilpailija, joka supisti liiketoimintaa, ehkä … ties mitä. Uskonko sen jälkeen auktoriteettiini. Ehkä petyn pahasti. Ja sitten myöhemmin voikin käydä niin, että tämän kärsivällisen liiketoiminta elpyy ja alkaa jälleen kukoistaa. Tai käy toisin.

Opettaja on usein auktoriteetti. Ei siksi, että hän on opettaja, vaan siksi, että on asemansa saavuttanut omalla persoonallaan, kuuntelemalla ja ymmärtämällä oppilaitaan ja kannustamalla heitä, olemalla luotettava.

Saman alan osaaja on yleensä jonkinlaisen ihailun kohde, mutta ei välttämättä auktoriteetti.

Kirjailija voi sitä olla lukijalleen, jos lukijan ja kirjailijan arvomaailmat kohtaavat. Voi kuitenkin olla, että kirjailijatapaamisessa auktoriteetti karisee. Henkilönä kirjailija onkin erilainen kuin lukija luuli.

Erilaiset henkiset opettajat ovat hyvin usein auktoriteetteja seuraajilleen. Heidän kirjoituksiaan luetaan, podcastejaan seurataan ja heidän sanomaansa uskotaan aina vahingollisuuteen asti. Usko on väkevä asia. Muutama päivä sitten luin uutisen, missä kerrottiin, että Valkoinen talo oli kumonnut mediassa ja somessa leviäviä uutisia, joiden on uskottu olevan presidentin käsitysten mukaisia. Uskollisimmat MAGA-kannattajat eivät kuulemma usko näihin kumoamisiin, vaan olettavat, että ne ovat salaliittoteoreetikkojen aikaansaannosta. Jonkinlainen salaliittojen hierarkia siis syntyi?

Oma suhteeni auktoriteetteihin on vuosien varrella kokenut monta kolhua milloin mistäkin syystä. Olen uskonut auktoriteettiin, jota ei olisi kannattanut uskoa. Olen seurannut ihailemani henkilön tapaa toimia ja yrittänyt olla parempi kuin olen. Eihän siitä oikeasti mitään tule. Olen myös uskonut monen muun tietävän asioita paremmin kuin itse olen kokenut oikeaksi. On sattunut niinkin, että oma tietoni oli sittenkin oikeassa. On sattunut myös toisin. Onneksi olen oppinut kyseenalaistamaan sekä toisten että omat käsitykseni. Sillä tavalla välttyy pahimmilta hairahduksilta.

Kannattaa valita hyvin auktoriteettinsa. Kannattaa myös luottaa omaan harkintakykyynsä. Se on usein erittäin hyvä auktoriteetti.