Tänään on kouluissa laulettu jälleen suvivirttä. Olisiko keskustelu siitä vähän laantunut vai onko aihe jäänyt muiden aiheiden jalkoihin? Viime aikoina kouluasiat ovat olleet monestakin syystä esillä.
Aiemmin keväällä suvivirrestä keskusteltiin enemmän kuin viime päivinä. Olipa joku jo laatinut uusia sanojakin sitä varten. Tapani mukaan perehdyin aiheeseen tarkemmin. Kuulun siihen joukkoon, jolle suvivirsi on tullut tutuksi omista, lasteni ja lastenlasteni koulujen päättäjäisistä ja muistakin kesän tapahtumista.
Mielestäni virren kolme ensimmäistä säkeistöä ovat sellaiset, että ne voi minkä tahansa uskonnon tunnustaja ja myös uskonnoton laulaa mieltään pahoittamatta. Eikö siis voitaisi pitäytyä niissä kolmessa. Niissä on kiteytetty todellinen alkavan kesän ylistys.
Sana Jumala mainitaan kerran toisessa säkeistössä. Jokainen voi ajatella sille kohdalle oman jumalansa on Hänen nimensä sitten Allah tai mikä muu hyvänsä. Jumalaahan käytetään myös yleissanana.
Kolmannessa säkeistössä puhutaan Herrasta, Luojasta ja armon Herrasta, joka on laupias. Nuokaan sanat sinänsä eivät viittaa mihinkään erityiseen jumalaan, ellei niin haluta ajatella. Herralla voi ajatella tarkoitettavan omaa jumalaa kuten edellä. Ateisti voi ajatella Luojan tarkoittavan vaikkapa darvinismia tai alkuräjähdystä. Kukin oman uskonsa mukaan.
Suvivirsi on perinteikäs ja hyvin kaunis. Joskus tuntuu hyvältä vaalia myös perinteitä. Virsihän on ollut virsikirjassa jo 325 vuotta. Annetaan suvivirren yhdistää meitä alkavan kesän ilosanomana. Ei anneta sen erottaa meitä. Lauletaan jokainen ilolla sen kolmea ensimmäistä, meitä kaikkia yhdistävää säkeistöä.
