On useita teorioita siitä, miten ihmisen elämä kulkee sykleissä. On mainittu kiinalaisen perinteen mukainen seitsemän vuoden sykli. Maya-astrologiassa syklit ovat 13 vuoden mittaisia. Itse huomasin käännekohtia elämässäni 11 vuoden sykleissä.
Ensimmäiset 11 vuottani vietin lapsuudenkodissani ja lähietäisyydellä olevassa koulussa.
Täyttäessäni 11 vuotta olin vähän aiemmin aloittanut uudessa koulussa, joka sijaitsi puolen tunnin junamatkan päässä. Entuudestaan en tuntenut ketään luokkatovereistani. Äitini oli vannottanut naapurin tyttöä huolehtimaan minusta 10-vuotiaasta oudossa paikassa. Äitien – omien tai muiden – ohjeet eivät aina toimi. Kun tyttö näki luokkatoverinsa asemalla, hän tyystin unohti minut ja häipyi näköpiiristä. Seurasin muita kouluun ja jotenkin onnistuin päätymään oikeaan luokkaankin. Ihme kyllä.
Esikoiseni sain 22-vuotiaana.
Olin 33-vuotias, kun sairastuin astmaan ja sain niin pahan kohtauksen, että täpärästi jäin henkiin. Onneksi kohtaus tuli ollessani sairaalan päivystyksessä ja viisi sairaanhoitohenkilöä hääri ympärilläni. Minuun pumpattiin adrenaliinia, kortisonia ja ties mitä. Siinä opin, että tuskan hiki voi vähentää elopainoani neljä kiloa. Sen verran kevyempänä tuli kotiin seuraavana päivänä. Lääkereseptien kanssa. Yhtä pahaa kohtausta ei sen koommin ole tullut, joskin olen muutaman kerran joutunut astman vuoksi sairaalaan. Nykyisin olen terve – kunhan otan lääkkeeni säännöllisesti.
Työtehtäväni muuttuivat huomattavasti ollessani 44-vuotias. Sain uudet työtoverit, uudet tehtävät ja uudet asiakkaat. Ja uuden isomman työmäärän, mikä selvisi sitten aikanaan.
Elämäni mullistui jälleen 55-vuotiaana, jolloin tapasin tulevan elämänkumppanini. Siitä olen kertonut paljon aiemmin blogissani. Hänen avullaan tuli ilo ja helppous elämääni. Syklit jatkuvat vielä, mutta ehkä tämä riittää.
Minulla on omanlaiseni syklit. Onkohan muillakin?
