Parhaillaan keskustellaan kiivaasti vanhusten hoidosta ja rahojen riittävyydestä. Taannoin pinnalla oli usean ikävän tapauksen vuoksi avioparien päätyminen eri hoivakoteihin.
Kävin tänään taas vierailulla hoivakodissa ja kuulin erään asukkaan sanovan hoitajalle, että hänellä oli hyvä avioliitto. Tiedän sen kestäneen noin 70 vuotta. Jäin miettimään sitä vaihtoehtoa, että pariskunta joutuu eri hoivakoteihin. Todella ikävää. Onko aina?
Tilanteet voivat olla hyvinkin erilaisia. On pariskuntia, joiden yhdessäolo on ollut todella onnellista ja ikävä toisen luo on lähes sietämätöntä. Heille se on todella raastava tilanne.
On aviopareja, joiden liitto näyttää onnelliselta, mutta vain ulkopuolisille. Jopa lapsilla voi olla väärä käsitys tilanteesta. Ehkä kyse on henkisestä ”kuristusotteesta”, jolla vahvempi saa heikomman vaikenemaan ikävästä olostaan tai kaltoinkohtelustaan. Yhteinen huone hoivakodissa ei pelasta alistettua ja vahvempi saa nauttia vallastaan.
On aviopareja, joiden liitto näyttää ulkopuolisesta todella vaikealta. Silti kyse voi olla suuresta rakkaudesta, mikä ulkopuolisille näyttäytyy esim. äänekkäänä riitelynä. Pariskunnalle tämä voi olla vain totuttu tapa ja ikävä on kova, jos erilleen joutuvat. Tällaisen pariskunnan olen tuntenut.
On tapauksia, joissa liitto on ollut hyvä, mutta muistisairaus on muuttanut puolison käytöstä. Tiedän avioparin, missä mies yritti kuristaa rakkaan vaimonsa, kun harhan vallassa luuli olevansa sodassa ja kamppailevansa vihollisen kanssa.
On pariskuntia, joilla on ollut hyvä yhdessä. Asutaan samassa huoneessa ja kaikki on välillä hyvin. Toisen riippuvuus voi muodostua vähitellen rasitteeksi, kun toinen ei saa hetkenkään rauhaa ja omaa aikaa. Jos yrität mennä päiväsaliin, toinen seuraa. Ja jos palaat huoneeseen, toinen seuraa. Se voi ajan mittaan käydä rasittavaksi.
Olen tullut siihen tulokseen, että tässäkin asiassa olemme kovin erilaisia. Mitään kaikille sopivaa patenttiratkaisua ei ole olemassa. Toivottavasti sotemme löytää rahaa siihen, että hoivakotipaikka järjestyy jokaiselle sitä tarvitsevalle ja toivottavasti pariskuntien erilaiset tarpeet huomataan ja otetaan huomioon.
