Hyvä ystäväni kertoi lukeneensa otsikon kirjan. Nimi kiinnosti ja tilasin sen lähikirjastooni. Tosi pieneen kirjaan oli saatu paljon ajatuksia herättäviä asioita. Ei ollut ensimmäinen hyvä kirjavihje tältä ystävältäni.
Kirjan yllättäviä tapahtumia en ryhdy selostamaan. Jotakin kuitenkin: Herra Ibrahim on lempeä ja viisas lähimmäinen, joka ei puutu muiden elämään, mutta näkee Pariisin lähiökadun kaupastaan kaiken, mitä tapahtuu. Tuntee jokaisen tarinoineen. Hän huomaa pojan vaikeudet. Ei puutu suoraan, ei neuvo suoraan, mutta auttaa ja tukee. Ensin hienovaraisemmin, mutta myöhemmin konkreettisemmin. Hänen tapansa toimia on hellävarainen, mutta toimiva. Poika olisi ilman häntä päätynyt hyvin toisenlaiseen elämään. Nyt kirjassa on onnellinen loppu.
Yksi lainaus näytteeksi: ”Mieletöntä, kuinka köyhiä rikkaiden näyteikkunat ovat, herra Ibrahim. Eihän niissä ole mitään.” ”Niin, luksus onkin sitä, ettei näyteikkunassa eikä liikkeessä ole mitään, kaikki on hinnassa.”
Minut kirja sai ajattelemaan, miten tärkeää lapselle tai nuorelle on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jos omat vanhemmat eivät siihen kykene, voi täysin ulkopuolinen – ja myös erilaisesta taustasta tuleva – pelastaa lapsen hyvään elämään. Herra Ibrahim ei yritä pakottaa poikaa puhumaan. Kysymys ”mikä sinua vaivaa” harvoin auttaa toista avautumaan. Päinvastoin. Herra Ibrahimilla on halua, kärsivällisyyttä ja viisautta toimia toisin.
Tiedän, että meilläkin tällaisia havainnoivia ja auttavia ihmisiä on. Toivoisin, että jokainen uskaltaisimme nähdä senkin nuoren, jota lähimmät eivät näe. Ja että liikaa puuttumatta auttaisimme. Tapoja on lukemattomia. Herkällä korvalla kuuntelu auttaa löytämään oikeat keinot. Joskus läsnäolo ja kuuntelu riittävät. Nuori voi löytää ratkaisunsa itse, kun hänen ajatteluaan ja etsintäänsä tuetaan.
En voi olla miettimättä myös sitä, että älylaitteet ja niiden koukuttavat pelit ja videot vaikeuttavat nuoren näkemistä omana itsenään. Nuori ei suostu kohtaamaan vaan vetäytyy, sillä virtuaalimaailma hämmentää, houkuttelee ja estää. Kun todellisia reaalimaailman ongelmia ei käsitellä, niistä ei puhuta, ne kasautuvat ja jonakin päivänä voivat olla liian suuria. Miten saisimme kierteen katkaistua? Koulujen kännykkäkielto auttaa vähän, mikä auttaisi paljon?
