Kirjoitin vähän aikaa sitten trumpismin näyttävän narsismilta. Olen edelleen samaa mieltä ja huomannut monen muunkin tahon olevan. Taannoinen televisioitu mittely Zelenskyin ja USA:n presidentin ja varapresidentin välillä sen myös vahvisti. Herkkähipiäisyyttäkin oli nähtävissä.
Seurasin keskustelua sattumalta suorana. Jäin miettimään, onko maailman yhden vaikutusvaltaisimman valtion päämiehen arvovalta sen varassa, miten hänen luokseen tullut paljon kärsineen, sotaa käyvän valtion päämies on pukeutunut tai millaisin sanakääntein puhuu. Erityisen pahalta korvissani kuulosti lopun kommentti siitä, että tuli hyvä tv-ohjelma. Diiliäkö siellä tehdään edelleen? No diilejähän siellä halutaan tehdä. Yhteistyötä ei.
Tiedän olevani turhankin herkkä, kun huomaan jotakuta kohdeltavan huonosti, epäkunnioittavasti, loukkaavasti jne. Asennoidun aina alakynteen jäävän puolelle. Se ei ole viisasta silloin, kun en tiedä kaikkea asiasta. Joskus asiat näyttävät aivan muulta kuin todellisuudessa ovat. Aina vain ei voi tietää kaikkea.
Viime päivinä valtaosan uutisoinnistamme on saanut presidentti Trump. Niin paljon, että olen täysin kyllästynyt seuraamaan sitä. Joten olen rajoittanut hänelle suomaani ruutu- tai uutisaikaa. Oman rauhani säilyttäminen on tärkeämpää. Asiat menevät niin kuin menevät. Minulta ei kukaan tule kysymään mielipidettä. Onneksi. Olen niitä, joka voi päivitellä, mutta itsellä ei ole ratkaisuja tarjota.
Olen lukenut myös sellaisia juttuja, joissa ollaan ihastuneita otsikon herran otteisiin. Ymmärrän USA-laisia, jotka uskovat America first:in siunaukseen. Olkoot onnellisia.
Ymmärrän myös heitä, jotka ovat innoissaan siitä, että sodat Ukrainassa ja Israelissa ovat pian ohi hänen ansiostaan. Sitä en ymmärrä, mikä hinta siitä joudutaan maksamaan. Nykyinformaation valossa hinta olisi Ukrainalle aivan hirvittävän kallis. Toivon olevani väärässä. Israelin kohdalla en usko esitetyn suunnitelman toteutuvan. Arabivaltiot eivät tule sitä hyväksymään.
Narsismiin ja manipulointiin kuuluu sekin, että hämmennetään toinen osapuoli mitä käsittämättömimmillä väitteillä ja ehdotuksilla, jotta sitten saadaan läpi se, mitä oikeastaan haluttiin, mutta mitä ei tuotu missään vaiheessa esiin. Olisipa tämä kaikki uhkailu ja kiristys vain teatteria. Pelkään, että ei ole. Näytös jatkuu tosielämässä. Seuraavan näytöksen käsikirjoitusta emme vielä tunne.
En aio vaipua synkkyyteen, sillä meillä Suomessa asiat ovat hyvin, Onhan meillä nyt kaksi euroviisuedustajaakin. Ei siis hätäpäivää. Keskitytään hyvään! Siitä tulee parempi mieli.
