Ikä ei ole vain numero, vaikka moni niin sanoo. Se ei ole numero, se on elettyä elämää. Jos sanomme, että se on vain numero, emmekö arvosta elettyä elämäämme?

Etenkin naiset karttavat ikävuosiensa kertomista. Miksi ihmeessä? Mistä tuo ikänsä häpeäminen juontaa juurensa?  Juuri kukaan ei kysy naiselta hänen ikäänsä. Ei minultakaan, enkä sitä nyt kuuluttamaankaan lähde.

Kerran kauan sitten tuli kutsu 50-vuotispäiville. Kutsussa oli kuva 3-jäsenisestä perheestä ja jokaisen ikä oli mainittu. Herran ikä oli 50 v, tyttären ikä toisella kymmenellä, en muista tarkemmin. Vaimon ikä oli 29 v 1234 pv. Tuo 1234 ei ole todellinen luku. Oikeaa en muista, mutta yli 5000 se oli. Näin vaikeaa se on. Tässä tapauksessa kyse oli huumorista. Vai oliko?

Vanhoja on joskus pidetty viisaina, joilta on tultu kysymään neuvoa. Näin on joskus vieläkin, vaikka harvemmin. Erään suomalaisen elokuvan alussa sanottiin: ”Pohjanmaalla viisaus asuu vanhoissa naisissa”. Näinhän se varmasti on ollut. Äiti taisi siellä olla ainoa, joka sai puukkojunkkarin kuriin. Ja jota puukkojunkkari kunnioitti. Monissa kulttuureissa arvostetaan vanhuksia ja heidän viisauksiaan kuunnellaan. Heitä autetaan itsestään selvänä asiana. Miksi se on muuttunut ja toisin meillä nyt? Ainakin minun mielestäni.

Mediassa, erityisesti naisille suunnatussa, mainostetaan monenlaisia tapoja välttää ikääntymistä. Ja tavattoman moni – melkein jokainen – niitä myös käyttää. Tässä ajassa naisten – ja myös miesten – on syytä näyttää nuorekkaalta, tyylikkäältä, rypyttömältä. Valvomisen tuomat mustat silmänaluset meikataan peittoon ja kofeiinin tai muun piristeen voimin yritetään sopia toivemuottiin.

Onneksi näin ei ole tosielämässä ainakaan kaikkialla. Onneksi on työpaikkoja, ystäväpiirejä, ympäristöjä, missä saa näyttää siltä, millainen oikeasti on.

Jotkut eivät halua, että heidän tasavuosimerkkipäiviään juhlitaan. Joku sanoo, ettei halua ajatella, että taas tuli lisää vuosia. Syntymäpäivä on hänelle kriisin paikka. Minä olen jo pitemmän aikaa kiittänyt onnitteluista. Kerron myös mitä ajattelen. Että olen onnellinen siitä, että saan viettää tämänkin syntymänpäivän. Että olen saanut elää kaikki nämä vuodet. Ja kokea monenmoista.

Jokainen uusi vuosi tuo lisää kokemuksia. Toiset vuodet maistuvat suolalta, toiset sokerilta. Yleensä jokaisessa vuodessa on niitä molempia ja monenlaisia mausteita lisäksi. Kaikki ne tekevät keitoksestani maukkaampia, elämäni kudelmasta värikkäämpiä. Oma suhtautumiseni elämääni ja vanhenemiseeni vaikuttaa paljon elämäni laatuun. Suhtautumiseni voin valita.

En vaihtaisi nykyelämääni nuoruuteen. En vaikka se olisi mahdollistakin. Iän tuomaa tyyneyttä ja viisauttakin on kertynyt elämän myötä. Poissa on nuoruuden levottomuus ja malttamattomuus, vähintään osa hölmöilyistä. Harkintakykyä löytyy jo ainakin jonkin verran. Innostuminen ei ole kadonnut, tunteet eivät myöskään. Osaan arvostaa pieniäkin asioita. Jokaisena aamuna olen yön verran vanhempi, mutta elämä on auki uusille mahdollisuuksille. Ellen itse ole esteenä.

Elämä on verraton seikkailu. Jokaisella ihan oman laisensa. Matkan varrella voi kerätä aarteita muistojen aarrearkkuun. Ne ovat parasta pääomaa, minkä voin saada. Ikäni ei ole vain numero. Se osoittaa vain ajan, jonka olen täällä elämässäni viettänyt. Elämäni sisältö on aivan toinen asia. Sitä ei voi mitata numeroin.

Elämä on lahja. Nautitaan siitä, kun nyt voimme. Nyt kun elämme!