Näin sanovat monet nuoret, kun heiltä kysytään, mitä haluavat tehdä aikuisuudessa ja työelämässä.

Se kuulostaa hienolta ja viisaalta. Mutta mitä se mahtaa tarkoittaa? Miten se on mahdollista? Mitä ajattelevat sen tarkoittavan? Ehkä sitä, että voivat tehdä ihan mitä vain sattuvat haluamaan. Toivottavasti sitä, että voisivat käyttää mahdollisimman täysin kykyjään toiminnassa, joka tuottaa heille itselleen tyydytystä. Bonuksena hyödyttäisi myös muita ja muuta elämää.

Voiko joku toteuttaa itseään, jos on perustanut perheen, elää tukien varassa tai pienellä palkalla ja koko ajan on huoli huomisesta?

Voiko toteuttaa itseään, jos on saavuttanut menestystä ja vaikutusvaltaa, vastuut ovat kasvaneet ja kalenteri on täyttynyt tapaamisista, koko ajan on kiire ja paineita?

Vastaukseni on: kyllä voi. Mutta se tapahtuu omien rajojen puitteissa. Emme voi muuttaa maailmaa. Aina emme voi muuttaa olosuhteitakaan, ainakaan kovin nopeasti. Voimme tietysti lähteä, hylätä elinympäristömme ja perheemme, mutta lähtemisen hinta on kova. Se ei ole itsensä toteuttamista. Se on pakenemista. Vain harvoille se on oikea vaihtoehto.

Näen, että itsensä toteuttamista on se, että kulloisessakin tilanteessa toimii niin, kuin oikeaksi tuntee. Omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Itseään voi toteuttaa myös rutiinityössä. Siinä on tilaisuus unelmille, omien asioidensa pohdiskelulle, työhönsä keskittymiseen niin, että voi olla tyytyväinen aikaansaannokseensa. On työyhteisö, jossa voi olla mukana tavalla, joka itsestä tuntuu hyvältä. Itseään voi toteuttaa myös työelämän ulkopuolella.

Itsensä toteuttamista on tietysti influensserina toimiminen tai kaikki luova työ. Pinnalta katsoen. Välttämättä ei ole niin, sillä sekin luo riippuvuutta. On hankittava elanto. On toimittava niin, että tykkääjäjoukko säilyy ja kasvaa. On miellytettävä muita. Siinä voi kadottaa itsensä eikä enää ”toteuta itseään” vaan muiden toiveita ja vaatimuksia.

Itsensä toteuttaminen ei ole ihan helppo nakki. Olisiko kuitenkin tärkeintä olla sovussa itsensä kanssa niin täysin ja usein kuin mahdollista. Elämä on harvoin ”täydellistä”. On upeita hetkiä, jotka jäävät mieleen lopuksi elämää. On myös hetkiä, joiden ei toivoisi jäävän mieleen, mutta seuraavat muistoissa mukana.

Mielestäni tärkeintä on oma asenne. Ehkä kannattaisi muistaa monen toistama hyvä neuvo: toisia et voi muuttaa, itseäsi voit. Luulen, että itsensä toteuttaminen on juuri tätä. Sen ymmärtäminen, että olosuhteet ja toiset ihmiset voivat ja saavat elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Itse voit valita olemisen provosoitumatta, vihastumatta, reagoimatta, menemättä mukaan, ellei se ole välttämätöntä tai tunnu hyvältä. Voit jättää tilanteen ennalleen ja olla välittämättä siitä, ellei se ole tarpeen.

Voit myös antaa itsellesi anteeksi, jos olet toiminut tavalla, jota et koe hyväksi. Se on yksi suurimmista hyvän olon edellytyksistä. Eilistä et voi muuttaa. Tämän päivän voit. Tänään voit pyytää anteeksi eilistä ja korjata minkä rikoit. Tämä päivä luo pohjan hyvälle huomiselle. Tänään voit toteuttaa itseäsi. Tyytyväisyys kertoo, tapahtuiko näin.