Olen seurannut keskustelua siitä, mihin tilaisuuksiin presidenttimme saa osallistua ja missä kaivataan pääministeriä. Siis kyse on Alexin ja Petterin työnjaosta.

Melkoinen mekkala syntyi siitä, kun Tanskan pääministeri kutsui presidenttimme ja muiden pohjoismaiden pääministerit illalliselle keskustellakseen Grönlannin tilanteesta Trumpin uhkausten jälkeen. Kaivattiin Petteriä paikalle. Siis suomalaiset kaipasivat. Hyi Alex, sanoivat monet.

Keskustellaan innokkaasti myös siitä, kumpi herroista (koskee tietysti myös tulevia vastaavia henkilöitä) kuuluukaan Nato-pöytiin. On selvää, että pääministerimme edustaa maatamme EU-asioissa. Entä Nato-edustuksemme. Emme taida enää olla vaatimassa kahta lautasta, kuten aiemmin tapahtui. Emmehän.

Natoon kuuluu 23 EU-maata. EU:sta neljä maata ei kuulu Natoon. Nato-maista yhdeksän ei kuulu EU:hun. Niistä yksi on USA. Naton jäseniä on nykyisin 32, eikä lisää taida olla tulossa vähään aikaan.

Jos presidenttimme, joka on myös armeijamme ylipäällikkö, ei osallistu Nato-tilaisuuksiin, niin mitä tehtäviä hänelle jää? Ja eikö silloin synny ristiriita puolustushallintomme suhteen? Jos pääministeri päättää Nato-kokouksessa Suomen armeijaa koskevista asioista, mitä ylipäällikkö sitten tekee? Säilyykö hänellä veto-oikeus? Kummallinen tilanne syntyy.

Meillä oli aiemmin puolivallaton presidentti, joka virkaan astuessaan ja muutoinkin tapasi täysvallattomia Pohjoismaiden kuninkaallisia, ensimmäisenä Ruotsin. Halutaanko meidän presidentistämme samanlainen täysvallaton instituutio, joka käy avaamassa valtiopäivät – tai ehkä ei sitäkään. Ja joka saa matkustella ja edustaa vain Euroopan ja Nato-maiden ulkopuolella?

Nykyhallituksella on valtavasti työsarkaa, enkä näe, että pääministerin pesti mikään lomailuhomma olisi muulloinkaan. Miksi pitäisi sitä taakkaa lisätä entisestään? Petterikin on ansainnut yöunensa. Moni meistä muistaa Karin pilakuvan Paavo Väyrysestä tyyny kainalossa. Ehkä Petterikin saisi nukuttua paremmin, jos Alex hoitaisi sentään Naton. Onhan heillä keskusteluyhteys, eikä vain viran puolesta. Petteri voisi sitten keskittyä paremmin sote-asioihin, työmarkkinatilanteeseen, talouteen, opetustoimeen, nuorison hyvinvointiin, liikenteeseen ja jokaiseen muuhunkin Suomen sisäiseen asiaan. Lisämausteena keittoon tai oikeastaan kattilan koon määrittävänä asiana tulee sitten EU, joka suitsii Petterinkin pyrkimyksiä. Riikasta nyt puhumattakaan.