Olen hämmästellyt, miten paljon almuja on annettu itseään rikkaaksi väittävälle miehelle. Mies on Aku Ankan kaima.

Mietin almujen saajan asemaa. Jos on toisten anteliaisuuden varassa, joutuu miellyttämään näitä, sillä vastahankaan asettuminen voisi tyrehdyttää tulolähteen. Ei liene helppoa sekään. Ei varsinkaan, jos oma asema sitä kautta paljastuu myös muille.

Ulkopuolisena ja asioita tarkemmin tuntemattomana minusta näyttää tiedotusvälineidemme tietojen valossa siltä, että USA:ssa on nyt tällainen asetelma. Oli ällistyttävää lukea uutisia siitä, miten moni miljardööri lahjoitti virkaanastujaisten järjestämiseen tuosta vain miljoonan. Vaalikassaan moninkertaisia summia. Eihän se missään tuntunut lahjoittajan rahoissa. Tarvitsiko herra presidentti noita rahoja? Eikö liittovaltio järjestäkään virkaanastujaisia? Luulen, että järjestää, mutta tietenkin niihin saa lisää loistoa sijoittamalla vähän extraa kimalletta varten.

Lapselle on voinut sanoa, että hänen tahtonsa on minun taskussani. Se on ollut ihan totta kirjaimellisestikin, kun pappa on laittanut lapsen rahahanat kiinni. Kävikö vaalikamppailussa rapakon takana näin? Oliko uhka, että rahahanat tyrehtyisivät, jos lahjoittajille ei luvata maita ja mantuja? Ja oliko ehdokas niistä rahahanoista riippuvainen? Ulospäin näyttää siltä. Onhan se komeaa, että saa seistä virkaanastujaisissa eturivissä ja että maan ”diktaattori” käy kättelemässä ensimmäisten joukossa. Oma valta-asema tulee näin puolen maailman nähtäväksi.

Aiemmin on jo käynyt selväksi minun mielipiteeni Marsiin menemisestä. Mielestäni kannattaisi käyttää ne rahat, joita käytetään Mars-lentojen suunnitteluun ja valmisteluun, oman maapallomme ja sen asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseen. Oman maineen paisutteluhalu, kunnianhimo näyttää johtavan pitkälle, kun on saanut kiristysotteen valtaa pitävästä. Voi vedellä naruja taustalla, ja esiintyvä nukke tanssii oman tahdon mukaan. No, nyt niitä tanssittajia on paljon, ei ole selvää, sotkeutuvatko narut ja kenen naru lopulta on se vahvin. Ja päästäänkö tai oikeasti halutaanko Marsiin koskaan. Mitä me siellä tekisimme? Oikeasti!

Saa nähdä pureeko koira ruokkivaa kättä ja jos niin milloin. Ja mitä sitten tapahtuu? Tuskin kaikkia voi miellyttää loputtomiin. Realismi voittaa jossakin vaiheessa. Toivottavasti.

Vanhat sanonnat ja sananlaskumme sopivat tähänkin päivään ja niissä on paljon viisautta. Tulevaisuus näyttää, mikä niistä toimii nyt käsittelemässäni teemassa parhaiten.

Toivon ja uskon, että kaikki lopulta menee hyvin, vaikka matkalla voi sattua monenlaisia yllätyksiä ja hämmästelyn aiheita. Peli on kovaa, kun kunnianhimo, valtavat rahasummat ja ne, jotka niistä päättävät, ohjailevat tulevaisuutta. Olisipa heillä viisautta runsain mitoin, itsekkyyttä hyvin vähän, rauhantahtoa sitäkin enemmän ja hyvyyden siemen sydämessään.