Olemme saaneet kuulla ja lukea tiedotusvälineistä, miten Israelin sisällissodassa on saavutettu aselepo. Eipä olekaan.

Nyt kun Israelin valtion armeija on lakannut taistelemasta maan länsiosan kanssa, se on hyökännyt maan muihin osiin. Länsirannalla, joka siis on pääosin valtion itäosissa, on siirtokuntia, joiden perustaminen sinne on kielletty. Kielto ei ole toiminut. Nyt hyökkäys tapahtui pakolaisleiriin. Onko tarkoitus tuhota koko kansa sen varjolla, että sieltä etsitään kapinallisjohtajia?

Olen hämmästellyt sitä, miksi sotaa ei kutsuta sisällissodaksi, sillä sitähän se on. Maata hallitseva väestönosa surmaa oman maansa kansalaisia ja tuhoaa valtavat määrät rakennuksia ja muuta omaisuutta, sillä maata johtaa ja armeijaa komentaa tämän väestönosan edustaja tukijoukkoineen.

Aivan samoin kuin Ukrainassakin tapahtuu, tuhotaan säälimättä sitä, mikä on työllä ja vaivalla ja valtavin kustannuksin saatu rakennettua. Kiihko voittaa millä hinnalla tahansa, tuntuu syrjäyttävän  järkevän ajattelun.

Israelissa on kaksi pääuskontoa, juutalaisuus ja islam. Näiden kannattajat vihaavat toisiaan järkyttävän voimakkaasti. Näin sen itse noin vuosi ennen sodan puhkeamista. On täysin tuomittavaa se, että palestiinalaisalueelta ammuttiin raketteja juutalaisasutuksen puolelle, surmattiin ihmisiä ja otettiin panttivankeja. Vastatoimet ovat olleet järkyttävät. Valtava alue on hävitetty maan tasalle ja hirvittävät määrät ihmisiä on kuollut. Osa heistä aliravitsemukseen ja terveydenhuollon romahtamiseen. Kapinallisten hyökkäys on johtanut valtavaan kärsimykseen.

En ole voinut olla miettimättä, eikö tätä olisi voinut ratkaista muulla tavoin. Entä sitten Mooseksen käskyt? Kuinka montaa niistä rikotaan koko ajan? Minun nähdäkseni ainakin käskyt 2, 5, 7, 8 ja 9 ovat ”poissa muodista”. Monessa muussa maassa myös. Ajan henki tuntuu unohtavan nuo hyvät periaatteet. Politiikka käyttää räikeästi uskontoa välineenään siteeraten itselleen sopivia uskonkappaleita. Uskonto on hirvittävä ase, kun kansojen johtajat saavat sen avulla synnytettyä vihan toisin uskovia kohtaan tai se on kytenyt jo kauan, ikimuistoisista ajoista asti.

Olen aiemmin miettinyt, että kahden valtion malli olisi ainoa toimiva ratkaisu. Alan taipua sille kannalle, että tähän kiistaan ei ole näkyvissä mitään toimivaa ratkaisua. Viha synnyttää vihaa. Taistelun voittaminen tarkoittaa vain sitä, että häviäjä janoaa kostoa ja jossakin vaiheessa alkaa uusi taistelu. Ellei asioita selvitetä, ellei rauhaa haluta molemmin puolin ja ellei aidosti oteta molempien osapuolten etuja huomioon. Löytyisipä tällainen sovitteleva viisas jostakin näiden jukuripäiden avuksi. Saisimme mekin rauhan, sillä kaikkia meitä koskettaa inhimillinen kärsimys ja hätä, jota todistamme tiedotusvälineidemme avulla.

Miten olisi, jos taistelevien osapuolten johtajille annettaisiin nyrkkeilyhanskat ja sanottaisiin, että tapelkaa nyt kunnolla, voittaja saa kaksi pulloa energiajuomaa, häviäjä yhden ja sitten joukkoinenne menette kiltisti kotiin ja opettelette elämään ihmisiksi.