Huomasin taannoin facebookista jutun filippiiniläisten lähihoitajien valmistumisesta ammattiinsa Suomessa. Poikkeuksellisesti luin koko kommenttiketjun. Yli 500 mielipidettä oli ilmaantunut keskusteluun.

Olen nähnyt filippiiniläisiä lähihoitajia työssään käydessäni tapaamassa viikoittain ystävääni hoivakodissa. Mukavia ovat. Näyttävät tekevän työnsä siinä missä muutkin työntekijät.

Facebookin keskustelu lähti kulkemaan tuttuja uria. Pääteemoja oli kaksi: vievät työpaikat suomalaisilta ja kielitaidon puute. Lisäksi oli muita epäilyjä heidän suhteensa. Jutussa nimittäin mainittiin, että osa heistä oli suorittanut sairaanhoitajan tutkinnon kotimaassaan. Tämä herätti erityistä kummastusta.

Keskustelussa minua ilahdutti se, että muutamat asiaan positiivisesti suhtautuvat kirjoittajat jaksoivat puolustaa mielipidettään asiallisilla kommenteilla, eivätkä antaneet solvausten estää heitä.

Olen tarkoituksella jättänyt lukematta pahimpia kommentteja. Nyt tein poikkeuksen. Halusin nähdä itse, miten keskustelu etenee. Aika moni kommentoi jossain keskustelun puolivälissä lukematta alkutekstiä ja kommentti eksyi hyvin kauas aiheesta ja johti asiaan liittymättömiin ajatuskulkuihin ja mielipiteisiin. Rasismi hirvitti. Aiheettomat syytökset ja solvaukset myös. Väärää informaatiota tarjottiin tosi monessa tapauksessa. Päätin olla lukematta jatkossa moisia herjauksia. Saan niistä vain huonon olon.

Luulenpa, että suomalaiset lähihoitajat kyllä työllistyvät, vaikka filippiiniläisiä koulutetaankin. Lähihoitajista(kin) on pulaa. Vierailuillani olen huomannut, että moni ulkomailla syntynyt on ollut hyvin motivoitunut oppimaan kieltä lisää työnsä ohessa. Tilanne on sama, kun suomea äidinkielenään puhuva lähihoitaja työskentelee ruotsinkielisessä hoivakodissa. Ei siinäkään kaikkia sanoja heti osata. Eikä varsinkaan, jos vaihtaa Pohjanmaalta Sipooseen. Niin erilaisia ovat murteet niidenkin kesken.

Kielitaidon puute on kyllä ongelma, sitä en kiellä. Vähän aikaa sitten seurasin, kun eräs vanhus pyysi tuomaan puoli kuppia kaakaota. Se ei mennyt perille heti. Oli ehkä yllättävä pyyntö. Tällaisia tilanteita sattuu, mutta uskon, että jokainen, jolla on halua ymmärtää toista, siihen kyllä oppii. Tiedän, että on turhauttavaa ja vaikeaa toistaa moneen kertaan asiaa, jota toinen ei ymmärrä, jos – ja tässä tapauksessa kun – on kipuja ja mielipahaa muutoinkin. Annetaan kuitenkin filippiiniläisille ja monesta muusta maasta lähtöisin oleville lähi- ja muille hoitajille mahdollisuus oppia ja kotoutua. He tekevät arvokasta työtä.