Itsenäisyyspäivä muistuttaa meitä historiastamme. Tuntemattoman sotilaan lukumaraton oli mainio lisä perinteisiimme. Paitsi maan historia myös ihmisten historia – menneisyys ja sen opetukset avautuvat meille vähitellen. Perspektiivin laajetessa iän myötä alkaa ymmärtää enemmän.

Sotiemme veteraaneille järjestettiin tänä vuonna oma juhla. Pidän sitä hyvänä ideana. Näin useampi veteraani sai mahdollisuuden tähän juhlaan ja saman kokeneiden tapaamiseen. Heidän joukkonsa käy yhä harvalukuisemmaksi. Yllättävän hyväkuntoisia ovat heistä monet. Lottien osuutta aletaan ymmärtää myös paremmin. Lääkintälottien yhtä hyvin kuin kenttäkeittiöissä ja muissa tehtävissä työskentelevien panos mahdollisti sen, että miehemme pystyivät sotiemme hämmästyttävään ihmeeseen. Olemme vapaita naistemme ja miestemme ansiosta. Heidän läsnäolonsa ja näkyvyytensä palauttaa meille mieleen rauhan merkityksen ja sen, mitä sen saavuttaminen vaati.

En usko, että tänä aikana on yhtään suomalaista, joka olisi sitä mieltä, että itsenäisyytemme menettäminen olisi ollut parempi vaihtoehto. Itsenäisyyspäivä saa ymmärtämään esivanhempiemme työn arvon. Ei yksin sotiemme sankareiden vaan niiden esi-isiemme, jotka tekivät tästä maasta asuttavan ja rakensivat hyvinvointimme perustan. Se on vaatinut valtavia ponnisteluja ja epäitsekkyyttä. On toimittu seuraavia sukupolvia ajatellen. Toivoen heille parempaa elämää kuin itsellä on ollut. Entä nyt, elääkö sama idea edelleen?

Sotien aikana olimme yksimielisiä. Emme ole enää. Onko niin, että vain kriisien aikana ymmärrämme yksimielisyyden arvon ja muutumme toisenlaisiksi ihmisiksi? Korona oli hyvä osoitus tästä. Yhdessä koronan kanssa katosi yksimielisyyskin. Sen osoittivat myös itsenäisyyspäivän mielenosoitukset ja vastamielenosoitukset. Miksi pitää kärjistää? Miksi naapuri nähdään vihollisena? Pitääkö hänen ajatella kaikista asioista samoin kuin itse, ennen kuin hänet hyväksytään? Emmekö voisi yhdessä marssia, oikeisto ja vasemmisto rinta rinnan, osoittaen arvostavamme itsenäisyyttämme. Ojentaa sovinnon käden toiselle.

Kriisiemme ajan yksimielisyys on osoittanut, että me sisukas kansa saamme aikaan paljon, kun teemme sen yksimielisyyden hengessä. Unohdamme pienet erimielisyytemme ja puhallamme yhteen hiileen. Voisimmeko me rauhallisinakin aikoina löytää sopuisamman tavan edistää asioita? Eduskuntamme kyselytunnin keskusteluista voisi aloittaa. Kaipaan sinne rakentavia puheenvuoroja. Repimällä ei synny mitään ehjää ja hyvää. Tiedän, että kulisseissa ainakin joskus unohdetaan puoluepolitiikka ja oikeasti pohditaan, mikä olisi hyväksi Suomelle. Toivon rohkeutta tuoda sama eduskunnan istuntosaliin, erityisesti kyselytunnille. On myönnettävä, että joitakin harvoja poikkeuksia olen havainnut. Liian harvinaisia ovat.

Olen ehkä liian optimisinen, kun ajattelen, että kansamme valittujen äänenpainot ja esimerkki leviäisivät laajemmalle suomalaisten sanoihin ja käytökseen. Jonkun pitää kuitenkin tehdä aloite. Miksei sitten kansamme valittujen ja muiden vaikuttajien? Toivon, että voisimme unohtaa itsekkyytemme ja itsepäisyytemme ja välillä miettiä myös yhteistä hyvää.