On ihmisiä, jotka nauravat niitä, joille uskonto on osa elämää. Nauravat myös, kun puhutaan omastatunnosta. Ei ehkä kannattaisi.

Muistan lapsena sisäistäneeni hyvin omantunnon käsitteen. Kävin pyhäkoulussa ja sana oli tuttu myös kotoa. Omatunto ohjasi toimintaani. Varsin tunnollisesti sitä kuuntelinkin.

Koulumaailmassa, teini-iässä omatunto oli jotakin, mitä ei erityisesti ajateltu paitsi silloin, kun asiaan törmäsi rippikoulussa. Elimme silloin yhteiskunnassa, missä enin osa ihmisiä eli omaatuntoaan kuunnellen. Ainakin enimmäkseen. Tai sitten emme olleet tietoisia suuren maailman petollisuudesta. Se maailma erosi paljon nykyisestä.

Nuoruudessa ja nuorena aikuisena näin monen toimivan tavalla, joka ainakin minun mielestäni oli sellaista, että oma omatuntoni olisi hälyttänyt siitä. En vain ajatellut sitä silloin. Oli valehtelua. Oli kiusaamista. Oli tahallista toisen satuttamista, anastamistakin. Levitettiin juoruja, joissa ei ollut mitään perää, ja kertoja sen hyvin tiesi. Toimimalla kuten muutkin sai hyväksyntää, joskus ihailuakin. Ei me oltu koviksia. Se tuli vasta myöhemmin muotiin. Oltiin tavallisia nuoria, joilla on välillä vähän kyseenalaisiakin tempauksia. Ei mitään vakavampaa.

Työelämässä raadollisuus tuli usein esiin. Jälkeenpäin mietin, eikö selkäänpuukottajista, valehtelijoista ja panettelijoista koskaan tuntunut pahalta, eikö heidän omatuntonsa soimannut heitä. Vastoin omaatuntoani toimiminen tuntui minusta aina pahalta. En olisi halunnut ohittaa maassa makaavaa kanssaihmistä, vaikka muita olikin tulossa paikalle. Tottelin minua vahvempaa, vaikka se tuntui pahalta. En jäänyt lohduttamaan surullista, kun muka oli kiire laittamaan ruokaa perheelle. Tällaiset tilanteet tuntuivat pahalta, kun en kuunnellut itseäni, omaatuntoani. Onneksi nyt voin toimia omantuntoni mukaan. En enää kuuntele muita, jotka muuta edellyttäisivät.

Riippuu ihmisestä, miten herkästi omatunto muistuttaa. Tuntuu, että on ihmisiä, joiden omatunto on syvässä unessa tai ainakin torkkuu toisinaan. Niin paljon näkee ja kuulee sellaista, mitä sanotaan tai tehdään vastoin omiatuntoja. Se on ihan tavallista nykyään. Onko omatunto pois muodista? Onko se vaiennettu?

Jos kaikilla olisi hyvä omatunto, maailma olisi jokaiselle paljon parempi paikka elää. Näin joulun lähestyessä monet herkistyvät ja monien omattunnotkin heräävät. On monia avun tarvitsijoita ja monenlaista avun tarvetta. Kunpa halu auttaa ja tukea heräisi nyt jouluna ja kunpa se ei sen jälkeenkään unohtuisi.

Sanotaan, että hyvä omatunto on paras päänalunen. Nukutaan hyvin.