Molempiin olen saanut tuntumaa.

Havaijilla käydessäni vuonna 2000 minulla oli tapana käydä aamuisin uimassa ystäväni Leilan suosittelemalla Kapiolanin puiston viereisellä uimarannalla. Se oli aamukahdeksalta hyvin rauhallinen. Joskus olin siellä yksin. Waikikin muilla rannoilla oli aina vilkkaampaa.

Vesi oli lämmin ja rauhalliset mainingit tulivat loivina rantaan. Tapanani oli uida rauhallista rintauintia ja välillä kellua katsellen sinistä taivasta. Suolainen merivesi kannatti hyvin. Oli nautinnollista antaa maininkien kannatella. Vuoroin nousin ylöspäin mainingin harjalla ja sen mentyä vajosin alemmaksi. Suloista keinuntaa. Saatoin viipyä vedessä tunninkin.

Torremolinoksen rannalla 15 vuotta myöhemmin kävin mielelläni myös uimassa. Sielläkin merivesi oli vielä lokakuussa ja pitkälti marraskuulle saakka mukavan lämmintä. Harvemmin oli samanlaisia loivia maininkeja kuin edellä kertomani. Muistoissani olivat Havaijin mukavat kokemukset.

Erään kerran menin taas uimaan. Olin laittanut uimapuvun ylleni hellemekon alle valmiiksi. Mekko vain rannalle ja menoksi. Aivan pieniä vaahtopäitä tuli rantaan, mutta niiden yli käveli helposti. Uin jonkin aikaa. Kun aallot tulivat suuremmiksi, päätin nousta rannalle. Se ei käynytkään enää ihan helposti. Olin tottumaton, enkä osannut toimia oikein.

Kahdesti aallot ehtivät lyödä pääni yli, ennen kuin onnistuin tavoittamaan rannan soran. Konttasin lopun matkaa, jotteivat aallot kaataisi minua uudestaan veteen. Pari espanjalaisrouvaa kiirehti luokseni. He nostivat minut kainaloista seisomaan ja puhuivat vilkkaasti minulle. Silloin en vielä puhunut heidän kieltään, joten kiitin avusta englanniksi.  

Säikähdin tietysti kokemustani ja tuon jälkeen kunnioitin aaltoja. En enää mennyt tuulisella säällä uimaan. Rannalta kävelin asunnolle kantaen kenkiä kädessäni, hellemekko uimapuvun päälle heitettynä. Kun suihkussa riisuin uimapukuni, sen sisältä tuli ainakin puoli litraa pikkukiviä. Niin olivat aallot minua ja rannan soraa heitelleet.

Rakastan uimista luonnonvesissä edelleen, joskin harvoin enää käyn uimassa. Ihailen ja kunnioitan vettä ja sen voimaa. Se voi kantaa ja se voi hukuttaa.